tiistai 6. marraskuuta 2012

Yhdessä

On jotenkin turvallisempaa jättää kissa yksin, kun niitä on kaksi. Tänäänkin jätin ne ulos pitkäksi päiväksi, kun olin poissa. Heti kun kutsuin, ne viilettivät sisälle ja olivat nälkäisiä. Joten ei se hiirenpyynti kovin vilkasta vielä ole.

Vaikka kissaa sanotaan itsenäiseksi, yksin viihtyväksi eläimeksi, niin kyllä ne viihtyvät kaksinkin. Varmaan sekin on luonnekysymys. 

Paljon olenkin kuvannut noita nukkumistapoja, jolloin he hakevat lämpöä ja turvaa toisistaan. Mutta paljon muutakin tehdään yhdessä. Tuolla ne yhdessä katselevat maailmaa usein pihamaalla, tutkivat ja penkovat.


Leikkivät yhdessä ja syövät yhdessä. Ja tappelevat kuin sisaruksen ikään! Ja usein se onkin pieni Ruusa joka haastaa isomman. Ruusa luimistaa ja häntä pyyhkii vinhasti lattiaa. Majuri vähän ihmettelee, että mitä hän nyt on tehnyt, kun toista tappeluttaa.





Sitten he pesevät toistensa korvat ja niskat ja käpertyvät nukkumaan.

Kuten tässä...

5 kommenttia:

  1. Ihmisten puutteellista tietoa se vaan on että kissa olisi yksineläjä. Tietenkin reviireistä tapellaan mutta kyllä kissa muuten on seurallinen otus. Niillä on omaa seuraelämää keskenään myös juoksuaikojen välillä. Monet kissat tulevat meidän pihalle juttelemaan Kassun kanssa. Niillä on ystävyys- ja rakkaussuhteita niinkuin ihmisilläkin. Meidän Kassulla oli elämänikäinen rakkaussuhde yhden naapurin kissan kanssa. Molemmat olivat leikattuja joten ei se kovin tulinen romassi tainnut olla mutta joka yö ne ilmeisesti tapasivat aina Monan kuolemaan asti. Kassu meni uskollisesti Monan luo koiria, kettuja, ilveksiä ym. petoja vilisevien tienoiden halki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kesäperho, kiitos! Puhut todella kauniisti kissan elämästä. Meillä on liikaa sellaisia yleistyksiä, koska ei ole ollut ihmisillä paljoa aikaakaan perehtyä kissan olemukseen ja luonteeseen. Nyt blogit kertovat siitä aika paljon. Monelle kissa on keskeinen olento heidän elämässään ja sille annetaan paljon aikaa. Ja vaikea on seurata kissan kulkuja, ainakin maalla, missä he saavat vapaasti kulkea. Toivon toki romanssia meidänkin kissoille. Naapurin Emma-kissa tuossa kulkee silloin tällöin, ja olen huomannut, etteivät enää pörhistele sille. Se olisikin hyvä kissa opettamaan noita saalistustaitoja minun lellikeilleni.

      Poista
  2. Meidänkin kissat "tappelevat" ihan samallalailla. Jäin miettimään noita romansseja, että jäävätkö ne steriilisaation alle vai vieläkö kissalla hormonitoiminta jatkuu niin kuin ennen leikkausta. Meidän molemmat kissat ovat leikattuja. Marja-kissa sähisee nuoremmalle Matti-kissalle välillä niin vietävästi.

    VastaaPoista
  3. Jaa-a. Mietin tuota omalta kohdaltani. Ei kai se hormoneja muuta. Voi ne silti hyrrätä. Ehkä kissalla ne ovat kuitenkin toisenlaiset, eläimellisemmät ja vaistonvaraisemmat kuin ihmisillä. Muistan Eemelin, hän ihastui aivan kauheasti naapurin pitkäkarvaiseen punaiseen kissaan. Se kun ei kohdellutkaan häntä yhtä rasistisesti kuin minun vanhat lyhytkarvaiset, niistäkin vain toinen, poikakissa oli säyseämpi ja hyväksyi lamppuharjaisen kaverin, jopa opetti sen talon tavoille. Mutta naapurin kissa oli niin tärkeä, että Eemeli kiipesi ikkunanlaudalle ja katseli siitä, onko kaveri sisällä. Naukui kauheasti jos näki sen sisällä. Että tulla ulos!

    Marja-kissallasi on varmasti tuo reviirin valta tärkeä vielä. KUn ovat eri ikäisiä kuitenkin.

    VastaaPoista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!