He olivat vasta tulleet ulkoa ja saaneet ruokaa. Nyt pyörivät jaloissa ja naukuivat, säntäilivät ovelta ovelle ja sitten välillä ikkunalaudalle. No oravahan siellä oli lintulaudan alla murkinalla. Yritin nätisti kissoille sanoa, että se on minun ystävä, eikä sitä saa pyytää.
Sitten minuun iski uteliaisuus. Halusin nähdä kuinka siinä käy. Eihän orava mikään tyhmä eläin ole. Päästin kissat ulos.
Orava säntäsi oitis läheiseen vaahteraan. Ja Ruusa kissa perässä. Tietenkin Majurikin, hännän huippuna.
Siellä orava lähestyy vaahteran hentoa latvaosaa. Ruusa lähestyy uhkaavasti, hän on aika kevyt vielä kissaksi. Orava sätkytti vihaisesti. Seurasin mielenkiinnolla mitä tapahtuu.
Orava katsoi tilanteen liian uhkaavaksi. Se ponnisti, levitti käpälänsä ja häntänsä ja hyppäsi maahan. Siitä se vilesti aika kyytiä läheiseen koivuun ja kiipesi sinne. Kissat katselivat hölmönä perässä. Tuota temppua he eivät tohtisikaan tehdä.
Siihen jäi se saalistusmatka. Saa nähdä uskaltaako orava tulla enää takaisin tähän lintujen apajalle.
Tällainen lähestyminen voisi sopia minunkin Malluseen.
Voi noita sinun mirrejä...Rohkeita kiipeilijöitä, saalistusvietti on melkoinen, kun noin korkealle kiipeävät.
VastaaPoistaPian ne oppivat että orava kuuluu talon väkeen. Meidän kissa ei ole vuosiin enää edes leikillään jahdannut pihamme oravia. Kun kerrot kisuillesi rauhallisesti että oravat eivät ole saalista vaan perheen ulkojäseniä niin kyllä he ajan mittaan oppivat hillitsemään metsästysviettiään. Nuoret kissasi eivät ehkä vielä ymmärrä puhetta mutta elekieltä ihan varmasti.
VastaaPoistaOlen huomioinut, etteivät kissat ole mitään tyhmiä eläimiä. Täytynee jutella niiden kanssa. Kiitos!
VastaaPoista