Olen oppinut kissan elämästä aika paljon näiden vuosien aikana. Ruusa on nyt kahdeksan vuotta, ensi keväänä yhdeksän. Hän on ollut tosi mukava kahvilakaveri, todellinen kahvilakissa! Hän yleensä tulee tuttavallisesti tervehtimään kaikkia kahvilavieraita kiertäen ja kiehnäten heidän jalkansa ja joskus pöydän ääressä istuville on pyytänyt jopa syliin tulla. Kävi niinkin, että kun siskoni Minna soitti viulua kahvilan terassilla, Ruusa, joka aikansa sitä kuunteli ihastuneena (hänellä on hyvä musiikkimaku), meni ja puski soittajaa kiitokseksi jalkoihin ja meni sitten omille teilleen.
Ruusalla on tietyt mukavat tapansa. Yksi on se, että kun hän kuulee jostakin huoneesta (milloin missäkin jos ei ole ulkona) että laitan TV:n auki, hän tietää, että minulla on vapaa syli. Joka kuitenkaan usein ei ole vapaa, sillä yleensä minulla on kudin käsissä. Silloin hän istuu edessäni ja naukuu: "Haluan hoitoa, ota syliin." Niinpä lasken kutimen pois, Ruusa hyppää syliini ja sitähän pitää silitellä ja hieroskella. Hän suorastaan sulaa syliini. Ja parasta ottaa vilitti siihen alle, että kestää ne hierovat kynnet.
Toinen juttu, jota ihmettelen, on se, kun vihdoin viimein asetun vuoteeseeni. Mistä ihmeestä Ruusa kuulee, että nyt emäntä meni nukkumaan. Kohta ilmestyy sojottava häntä, kuuluu "kurnau" ja Ruusa hyppää jalkopäähäni kehräämään. Hän odottaa, että lasken kirjan käsistäni, ja tulee mahan päälle vähän hoitoon. Miten ihmeessä hän jaksaa kehrätä siinä tunnin toista?
Ruusa on kesällä melkein ruikula, juoksee saaliiden perässä, eikä paljoa tarvitse kissanruokaa. Mutta odotas kun syksy tulee ja kylmenee, hänellä on hurja nälkä. Kohta hän on kissan pullero. Kissalla, noin vapaana kulkevalla, on luontojaan vaisto, että ennen talvea pitää saada hyvä rasvakerros ympärille. Ruusahan käy tarpeillaan ulkona kovillakin pakkasilla. Hän ei tykkää tehdä sisälle, vasta viime hädässä ja jos ei emäntä ole ulos päästämässä. Hänellä on kyllä hiekkalaatikko sisällä.
Meillä toimii luottamus. Minulla luottamus siihen, että Ruusa on varovainen ja valpas. Ja Ruusalla emäntäänsä luottamus siihen, että minä käyn katsomassa, jos Ruusa jo tulisi sisälle. Ja käyn kutsumassa häntä. Silloin hän useimmiten tulee. Ei hän kauas mene.
Nyt on Ruusa tyytyväinen elämänsä, ei tiedä koronasta mitään, eikä maailman muistakaan huolista.
Hän toivottaa kaikille ystävilleen Hyvää ja Rauhallista Joulua, etenkin Rauhallista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!