Kuinka tärkeä onkaan kissa minulle ollut tässä talossa näinä 8 vuotena!
Ensinnäkin puutarhani voisi vilistä myyriä, talo hiiriä, kuten se joskus on tehnyt ilman kissoja. Nyt ei vilise, ei talossa eikä puutarhassa. Ruusa tekee päivittäin kaksi kierrosta tarkkaillen ympäristöä samalla, kun käy asioillaan.
Toiseksi, hän on kodin tunnelman luoja. Joskus illalla ja päivälläkin mietin, jos hän jäi ulos. Saan kulkea läpi joka paikan häntä etsien. Joskus löydän hänet jostakin uudesta paikasta nukkumasta, vaikka yleensä hän nukkuu eräällä tuolilla. TV:tä katsoessani hän tulee syliin tai nukkuu siinä vierelläni sohvalla. Mutta kuten edellä kerroin, hän tietää aina, milloin asetun itse nukkumaan ja sipsuttaa viereeni. Ja siinä hän on omalla tyynyllään. Aamulla löytyy sitten muualta, kun on tympääntynyt vissiinkin kuorsaamiseeni tai jalkojeni potkimiseen.
Kolmanneksi, hän on parantajakissa. Usein vuoteessa hän asettuukin ensimmäiseksi lämmittämään kylmiä nilkkojani peiton päällä. Kun sairastin syöpämyrkkyjä ja olin paljon lepotilassa, Ruusa (ja silloin Majurikin) makasivat päivittäinkin minun jalkopäissä, eivät ulkona kauan viipyneet. Olivat selvästi minusta huolissaan, eivät päästäneet minua näkyvistä.
Neljänneksi, Ruusa on mukava keskustelukumppani. Varsinkin nyt koronan eristäessä ihmisiä. Ruusa kurnahtaa tietyllä äänellä ruokaa vaatiessa, tietyllä äänellä ulos mennessään, tietyllä äänellä hoitoa vaatimassa (silloin pitää ottaa olkapäille ja halata) ja tietenkin kuono osoittaa suunnan. Nauroin yksi päivä, kun hän tuli luokseni aivan erilaisella äänellä. Se kurnaus oli suorastaan kiukkuinen. Menin hänen kuononsa näyttämään suuntaan. Aha! Olavi-poikani oli siirtänyt ison tyynyn hänen lempituolilleen, jossa on magneettipatja. Se piti siirtää pois. Aika jännä, että hän tietää magneettien hyvät ominaisuudet.
Varmasti löytyy vieläkin niitä hyviä puolia, en vain nyt hoksaa. Toivon vain, että saisimme olla yhdessä monia vuosia vielä. Sanoinkin vähän virnistäen syöpähoitoja ottaessa hoitajille sairaalassa, että "parantakaa minut kuntoon, sillä minun pitää elää vielä ainakin 10 vuotta, etteivät kissani jää orvoiksi". Hyvä syy elää!
Toivotamme hyvää uutta vuotta vuodelle 2021, elämässä on muutakin kuin koronaa! Ruusa ja muori!
Kiitos terveisistä, Ruusan muorin ja Ruusan.
VastaaPoistaTeille toivon oikein hyvää yhteiseloa ja mukavia tuokioita niin päivällä kuin öiseen aikaan kun Ruusa lämmittää muorin kylmiä nilkkoja. Ja Ruusa-kissan moninainen ääntely tuo päivien hetkiin monta iloista asiaa ja oivallusta.
Toivotaan vuodesta 2021 oikein hyvää ja myöskin meille terveyttä. ❤️
Rapsut Ruusalle täältä.......