Muistan kun meillä oli Janne ja Iita, sisaruskissat, jotka elivät tässä ritirinnan jopa kaksikymmenvuotiaaksi. Silloin ei ollut liikkeellä niin paljon petoja kuin nyt. Mutta he ottivat toisistaan oppia, tekivät asioita samalla tavoin, kulkivat hiirijahtiinkin peräkanaa, tietenkin Janne Iitan perässä. Ja myöhemmin perheeseen tullut Eemeli- kissakin opetettiin talon tavoille.
Samoin ovat toimineet nämä uudetkin sisarukset, Ruusa ja Majuri. Nyt kun ei Majuria enää ole, muistaa Ruusa Majurin metkut.
1. Että pitää käydä ensin ovellä härnäyksellä, että emäntä nousee ylös ja sitten vasta ruokakupille.
2. Että pitää istua toljottaa emännän edessä, kun se syö jotakin hyvän hajusta. Ja kas kummaa, siinä kelpaa nirsolle Ruusalle jopa oudompikin asia. Jos laitan lautaselle, ei hän syö sitä.
Tämä seuraaava tapa on sitten ihan Ruusan oma. Hän ilahtui jälleen auringosta terassilla. Ja onhan se lämmittänytkin muutaman päivän. Kissa makaa aurinkoisella tyynyllä ja kerää D-vitamiinia. Kyllä kissat tietävät!
Mutta kun se ruokakin pitää nyt viedä ulos. Ei syö sitä tuvassa, menee edestakaisin terassin ovea ja ruokakupin väliä, jotta eikö se tyhmä ihminen ymmärrä! Ruoka maistuu ulkona paljon paremmalta.
Ja sitten minun pitäisi istua siinä vieressä! Silloin kissan onni saa täyttymyksen. Vielä jos otan sen syliin, niin voi sitä elämän hyvyyttä!
Maha täysi, emännän syli ja aurinko! Ei kissa muuta tarvitse!
Ruusa toivottaa hyvää kevättä ja auringonlämpöä!
Kiitos Ruusa terveisistä, pidähän itsestäsi huolta.Oli kiva kuulla terveisiä sieltä teiltä.
VastaaPoistaKevättä ja aurinkoa täälläkin toivotaan ja kaivataan.
Mukava lukea näitä Ruusan ja emännän touhuja.
VastaaPoista