Miten meni kissojen kesä 2018?

No olihan se yhtä lötköttelyä!! Meillä kaikilla! Vierailijoista pitäen. Kyllä kissat nauttivat auringosta pitkälle syyskuuta asti, eivät juuri sisällä viihtyneet, Odottivat, että tuon ruoankin heille tuonne terassille. Vähän pelkäsin, että jos kissanruoan tuoksi tuo siihen muitakin nälkäisiä, mutta pysyivät harakkoihin asti poissa. Pikkulinnut ja kärpäset joskus eksyivät apajalle.

Alla olevissa kuvissa vielä syyskuussa nautitaan näin!

Yksi uusi asia kissoilla oli. Emännän sairastuminen rintasyöpään. Kyllä he haistelivat ihmeissään minua, että onko tuo sama ihminenkään. He eivät oikein tykänneet sytosmyrkkyjen hajusta minussa, enpä minäkään. Niitä annettiin nyt ennen varsinaista leikkausta. Mutta pikkuhiljaa kissat kömpivät minun vatsani päälle heti, kun löysivät minut jostakin makaamasta. Sitähän tein aika paljon tänä kesänä. Minullahan oli terassin ovi melkein koko kesän auki, eli ei minun tarvinnut muuta kuin huutaa Majuria tai Ruusaa, niin useimmiten tulivat. 

Syksyn tullen he ovat jo olleet jopa öitä minun sängyssäni.

 

Jotkut varoittelivat kauheasti basilleista ja bakteereista, jotkut jopa eläinten tuomista sellaisista ja basilleista puutarhassa ja metsässä. Katin kontit! Ymmärsin niitä neuvoja paremmin, missä todettiin, että juuri luonto, sen bakteerikanta ja eläimet antavat korkeamman immuniteetin ja vastustuskyvyn. Joten olen antanut kissojen tulla sänkyyni, silitellyt ja rapsutellut niitä ilman että desifioin käsiäni tai edes pesen. Lähimetsässä olen avokäsin poiminut marjoja ja muutenkin. Hanskat olen laittanut käsiin vain multatöissä ja perkaamisissa. Ja ruusunpiikkejä olen saanut sittenkin sormiini, eikä ne ole tulehtuneet, kuten varoiteltiin. Ei muutenkaan ole mitään tulehduksia ollut! Kaupunkireissujen jälkeen olen desifioinut käteni ja vierailijoille olen tarjonnut sitä myös. Yleensä olen sanonut, että en saa käteen tarttua, mutta halata saa. Ja kaikki ovat halanneet, ovat ymmärtäneet. 

 Majuri tuli aina ulkona sen tuolin alle, missä minä istuin. Ja jos oli tilaa, kuten sammalsohvallani, hän ilmestyi sinne istumaan. Tietenkin hänellä oli mielessä joku makupala, sillä usein siellä istuin syömässä tai kahvilla varjoisan vaahteran alla, missä kesätuuli niin mukavasti viilensi ilmaa. Usein hän saikin. Pullanpalanenkin meni kaupaksi.

Ruusa kuvassa minua hoitamassa!

Ja aamuisin Ruusa kurahteli iloisesti ja Majuri röhähteli, kun tulin aamukävelylle puutarhaani. Siinä he kulkivat mukanani ruusupolkuja. Uskolliset ystävät!

Siis olen tosi kiitollinen kissoilleni, että he joka päivä ovat olleet kotona, vahtineet pihaa, vahtineet minua ja olleet lähelläni. Parhaat hoitajani!