Aamukävelyllä ja päivävahdissa

Onhan tämä kuitenkin hyvä kesä! Kyllä minä olen tarennut ja kissatkin. Ei ole paljoa tarvinnut vesiämpäreitä kantaa eikä polttavaa hellettä tuskastella.

Kissat ovat ainakin tykänneet. - Kröhömöö, kurnauttaa Majuri ja syöksyy jostakin luokseni. - Miu, naukaisee kainosti Ruusa ja kiertää jalkani aamuisin, kun olen tullut puutarhaan. 

Siinä sitten mennään aamukävelyllä katsomaan mitä uutta on tapahtunut. Noh! Kyllähän minä tiedän, että kissat koko ajan odottavat, että eikö tuo jo riittäisi. Kun on nälkä! Tai halin kipeä. Majuri kehrää ihanasti, kun otan sen syliin ja halaan. Ruusa ei ehdi kehräillä. Se tykkää kyllä, mutta eri merkityksessä. Korkealta ja turvasta näkee enemmän. Sen pieni pää pyörii kuin väkkärä sinne tänne. Kaikkea pitää nähdä ja tarkkailla.

Sitten kävellään.  Taitaa olla meillä kummallakin vähän eri päämäärä. 

- Ala tulla jo, sanoo Ruusan katse. On nälkä.

Syötyään kissat painelevat jälleen ulos. Olenkin voinut pitää terassin ovea auki, kun ei ole sääskiä tai kärpäsiä kovinkaan paljon. Tosin siinä on liplutteleva muoviverho, mutta ei se estäisi. Molemmat kissat yleensä valitsevat oman makuupaikkansa, Ruusa vähän piilossa tuolin takana ja Majuri hyvin esillä tähystyspaikallaan. Välillä tutkaillaan maastoa, kuunnellaan ja vahditaan, kuten Majuri tässä.

Hyvää loppukesää kaikille kissaystäville!