Kissat ovat viettäneet lökö-lökö-kesää terassin tyynyjä karvoittaen ja usein aamusella perässäni ruusujen keskellä kulkiessa. Eivät he liioin ole sisätiloissa olleet.
Yksi aamu ei Ruusa ollutkaan minua terassilla tervehtimässä. Yön oli poissa ja koko päivän oli poissa. Yleensä hän ei kauaksi pihaltansa lähde.
Olen huolestuneena lukenut uutisista tienoilla liikkuvista susista ja ilvesperheistä. Isot haukatkin kaartelevat joskus pihan yllä. Olin siis tosi huolissani kun Ruusaa ei näkynyt, ei kuulunut. Toisena iltana kuljeksin sitten tienoita ja kutsuin hänta nimeltä.
Pian hän ilmestyikin terassille ja oli heti sisälle tulossa. Vähän häntä koipien välissä tuli syömään. Ja oli tosi nälkäinen. Kuvittelin, että jotakin vaaraa hän oli ollut piilossa.
Mikäs Ruusaa vaivaa? Ymmärsin heti, että jossakin hän oli piileksinyt eikä ollut uskaltanut piilopaikkaansa jättää. Ehkä minun huuteluni antoivat hänelle rohkeutta.
Eikä hän heti nyt ulos halunnutlaan. Ja kuitenkin halusi. Minullekin tuli vähän uneton yö, koska ensin Ruusa nukkui vieressäni tyytyväisenä, sitten kiipesi työpöydälleni tyynyllensä ja pää pyöri suunnalta toiseen ikkunassa. Ja taas tuli sänkyyni. Taas ikkunalle.
Jokin sitä vaivasi. Ja ulos piti kuitenkin lähteä. Mutta terassilla hän oli hyvin varovainen. Hiipi tuolien alla ja katseli joka suuntaan. Ja kuitenkin piti jonnekin lähteä.
Ruusa ei ole arka kissa. Mutta ei hän myöskään ole tyhmä. Jätin jopa verannan oven huoneeseen vähän raolleen ihan siltä varalta, jos Ruusa haluaa tulla sisään. Ei tullut.
Aamulla hän oli kuitenkin jo kiltisti tulossa sisälle syömään. Ehkä turhaan huolestuin.
Majuri taas kulkee naapureissa. Valitettavasti. Naapurit eivät oikein tykkää, kun hän hävittää heidän puolikesyt oravat ja häiritsee lintujenkin syöttöpaikalla. Pitääkö hänet liekaan panna? Ei siinä puheetkaan auta. Oli silponut naapurin kukkiakin, varmaan jonkun linnun perässä hyppinyt. Onneksi kaikilla on naapureissa ollut kissoja, että ymmärtävät. Toivottavasti. Onhan Majuri pitämässä huolta kuitenkin, ettei myyrä- ja hiirikannat pääse kasvamaan.
Kyllä Ruusa oli jonkun säikäyksen saanut, kun niin arkana kotiin palaili. Niiden reittejä ei aina tiedä, mutta hyvä kun kotiin tuli ja osaa varoa entistä tarkemmin mahdollisia vaaranpaikkoja. Jännä, että Majuri on niin ahkera pyytäjä ja liikkuja. Meillä Tipi ei nykyään juuri enää tee muuta kuin nukkuu ja käy ruokakupilla. Ennen pyysi myyrät, oravat ja lintujakin. On seitsemän vuotias laiskanpötkö löhöilijä ;-DD
VastaaPoistaNo sitä minäkin odotan, että Majuri jäisi enemmän kotinurkille. Machoilee kuitenkin, vielä 5-vuotiaita molemmat.
PoistaOn upeata etteivät ne karkaa jonnekin kauas pois. ♥
VastaaPoistaLuulen, että ovat hyvin tyytyväisiä tähän oloon. Ja voihan kissallakin olla ihan mielenterveysongelmia ja muuta mielenhäiriötä, kun lähteävät vaeltamaan. Kerran oli sellainen kissa, ettei se osannut kotona olla. Joskus emme voi niille mitään, vaikka kuinka hyvin pitäisimme.
Poista