Majurin machoilua

Kyllähän tuon ison ja komean kissakolli Majurinkin sitten pitää välillä näyttää isännyytensä!

Kun Ruusa oli komeillut rohkeudellaan, näytti Majuri oman suuren egonsa hauskalla tavalla tai melkeinpä julkealla tavalla.

Hän asettui nukkumaan juuri siihen paikkaan, missä Ruusa yleensä nukkuu ulkona verannalla. Mutta ei Ruusakaan periksi antanut, vaan änkesi mukaan. Vähän näyttää häviäjän roolia pitävän tuossa suuren veljensä rinnalla. Majuri vei kaiken tilan! Ja Ruusa nöyrtyi.

Sitkeyttä ja viisautta sekin vaatii.

Tähän sopisi eräs hauska runo:

Katsoppas kummaa, virkkoi Miiri,

tuopa on oikein lystikäs hiiri,

sarvetkin päässä on sankarilla

juuri kuin pässillä puskurilla.

Oivan paistin ma siitä saisin,

kun siihen koskea uskaltaisin.

Se sarvekas vastaa: kaikki ne tässä

ovatkin hiiriä pyydystämässä!

Ylen tyhmä sä oot, sen huomaa kyllä,

näin kaunisko takki ois hiirellä yllä?

Ja jalassa näinkö kiiltävät saappaat?

Vai minut sä paistiksi suuhusi kaappaat!

Koetappas koskea, sarvilla pukkaan

ja kynteni isken pörrötukkaan.

Oon suurempi herra kuin hiiri vainen,

min’ olen koppakuoriainen