Kerroinkin jo, että Raahen markkinoilta ostin molemmille oman nukkumakorin 5-vuotis- synttärilahjoiksi. Tein tyynytkin niihin aivan kissojen omilla sävyillä. Ruusalle okran keltaista ja Majurille mustalla pohjalla pikkukukkia.
Olen siivonnut tuolien päällystät kamalista kissankarvoista, sillä niillä alkaa olla karvanlähtöaika näin keväisin. Ja anteeksi nyt vain kisuseni, mutta en halua taas kohta siivota karvoja tuoleista, jotka ovat tarkoitetut vierailleni istua, joten siihen tuoleille asetin nämä korit. Ruusalle hänen mielituoliinsa ja Majurille toiseen.
Nyt vain sitten jännään, miten kissat hyväksyvät tämän kieron temppni. Toivoisin heiltä hiukkasen kiitollisuutta markkinalahjoja kohtaan. Vähän ylimielisesti he ovat vain käyneet nuuskaisemassa koreja.
Ruusa hyväksyi sen ensimmäiseksi tai ainakin kokeili. Minä istuin sohvalla, kun hän siihen kömpi. En voinut olla sanomatta hyväksyntääni. Pikkuisen Ruusa luimisti korviaan ja katsoi minuun kysyvästi. Räpyttelimme siinä molemmat hitaasti silmäluomiamme. Vihdoin Ruusa ummisti silmänsä.
Ei kissojen mielenlaadusta noin vain ota selvää. Onkohan tuo ilme täysin tyytyväinen. Kiitollinen? Typertynyt?
Majurilla meni pari kolme päivää, ennen kuin löysin hänet korin sisältä.
Onkohan Majurikaan oikein tyytyväinen? Saatikka sitten kiitollinen lahjaansa? Miksi hän nukkuu siinä noin vastavirtaan?
Hienot markkinalahjat ja voi olla, että kestää jonkin aikaa kun kissat uutuudet ottavat ihka omikseen. Kissa on kissa ja tekee valintoja oman tahtonsa mukaan.
VastaaPoista