Kissojen filosofointia

Jälleen kerran Ruusa ja Majuri, sisarukset, makasivat vieri vieressä täydessä sovussa heidän tyynyllään ikkunan edessä työpöydän päässä. Aurinko paistoi ulkona, mutta tuuli oli kylmä. Kissoilla oli kissojen olot.

Majuri: - On se kumma maailma tuolla ulkona. Ensin on kylmä ja sitten ei ole.

Ruusa: - Kun ei ole, niin on märkää ja tassut kastuvat.

Majuri: - Ja vaikia vaania myyriä, kun lumi upottaa.

Ruusa: - Se kylmä on parempi.

Majuri: - Jos ei tartte olla liian kauan ulkona.

Ruusa: - Emäntä ei aina kuule, kun pyydämme sisään.

Majuri: - Se on vanha ja huonokuulonen.

Ruusa: - Niin on.

Majuri: -Onneksi se välillä kuulee. Kyllähän se yrittää tehdä hyvin.

Ruusa: - Emäntä on hyvä palvelija. 

Ruusa: - Mitä siellä nyt?

Majuri: - Ei kai emäntä ole lähdössä johonkin?

Ruusa: - Mitä sitten?

Majuri: - No kai sinä olet huomannut, että jos se laittaa pyhätakkia päälle, se on lähdössä pois. Ja se panee meidät ulos.

Ruusa: - Onhan se aina takaisin tullut.

Majuri: - Mutta minä en tykkää, että se määrää minua. Nyt olen tarkkana ja seuraan, milloin se laittaa takkia päälle. Menen piiloon.

Ruusa: - Ai miksi? Onko se jokin leikki?

Majuri: - Ei. Se on tärkeä asia. Minua ei emäntä määrää, milloin olen ulkona. Minä sen määrään.

Majuri: - Muista nyt sisko-kulta, että me olemme
kuninkaallista lajia. Ei meitä määräillä.
Ruusa: - Sinä sitten olet viisas, veliseni.

Ruusa: - Mutta antaisin kyllä sellaisen neuvon, että
kuninkaallisenkin pitää olla kohtelias, ei liian ylpeä ja joskus
on hyvä antaa periksi emännällekin. Sehän tuo niitä kaloja kun
se laittaa sellaisen pyhätakin päälle. Sitten kun tulee takaisin
Majuri: - Sinäkin olet viisas, siskoseni.

Majuri: - Onhan se niinkin, että emäntä palvelee meitä hyvin.
Ruusa: - Kyllä se ymmärtää mitä me tarvitsemme.

Majuri: - No on sen käsitys elämästä aika alhainen kuitenkin.
Ruusa: - Yritetään ymmärtää se.

Majuri: - Jos se oppisi kuitenkin jotakin.
Ruusa: - Ei sen tartte oppia. Kunhan on vain olemassa.
Majuri: - Niin, olemassa meitä varten.