Yksi päivä soitettiin ja kysyttiin Ruusan ja Majurin emäntää. Kyllä, puhelimessa. - Sopisiko haastatella Ruusan ja Majuri Mallusen elämästä? Tekisimme siitä jutun Kissafani-lehteen.
Ohhoh! Enhän minä sellaista voi kieltää. Kyselin kylläkin katseellani Ruusalta ja hän vain vastaili takaisin hölmistyneenä. Joten annoin haastattelun.
Onhan kissani seikkailleet jo nettimaailmassa, mutta onhan se pikkuisen eri juttu päästä lehteen. Tällainen on lehti ja sieltä löytyvät kissaystäväni. Pyysin heiltä lehteä tutustuakseni siihen, sillä en ole ennen sitä katsellut. Lehti vaikutti oikein mukavalta.
Mitäs nyt tuumaavat kissani, jotka ovat parina pakkasyönä siirtyneet verantaunilta sisätiloihin? Varma merkki kylmän tulosta. Ruusa kiepsahti sohvallani ympäri. - Että mitäh? En nyt oikein ymmärrä mistä on kysymys? Pitäiskö sen vaikuttaa minun elämääni jotenkin?
Majuri Mallunen vilkaisi minua toisella silmällä, venytteli pitkästi ja jatkoi uniaan. Ei häntä kiinnostanut koko juttu.
Hieno juttu, Kissafani on mukava lehti ja ilmestynyt jo tosi pitkään ja samalla kovasti kehittynyt ulkoasultaan ja asiasisällöltään.
VastaaPoistaOnnea Ruusa ja Majuri ootte nyt tosi julkkiksia.
Mahtavaa! Olette nyt todella julkkiskissoja ihanat mussukat.
VastaaPoistaonnittelut suurelta faniltann,