Kissojen päivärutiineja

Kaikki tarvitsemme jonkinlaisia rutiineja päivittäin. Ne ovat usein liiankin totuttuja tapoja, joista on vaikea luopua.

Eläimillä on varmasti omansa, kuten kissoiltani olen huomannut. Kotieläinten on vähän pakko sopeutua enemmänkin ihmisten päivärytmiin. Vai onko toisinpäin?

Vaikka kissa on yöeläin, sopeutuu se varsin hyvin ihmisten päiväelämään ja yöelämään. Ainakin Ruusa on oppinut, että sittenkin on turvallisempaa olla emännän jalkopäissä yöt kuin ulkona ilman turvaa. Ruusa on niin pieni ja hento, ettei suuremmilleen pärjää. Ja viisas kissa oppii olla törmäämättä hankaliin tilanteisiin. Siispä hyvissä ajoi illalla ilmestyy Ruusa sisälle, hakeutuu sänkyyni ja nukkuu juuri niin pitkään kuin minäkin. Ei sillä ole kiire pissalle eikä saada ruokaakaan. Vaikka joskus nukun jopa kymmeneen, Ruusa odottaa kärsivällisesti. Harvoin sillä on hätä ulos. Majuri kylläkin, jos sattuu (kuten sateella joskus) jäämään yöksi sisälle, herättää minut melkein kellon lyönnilleen puoli viideltä ja tahtoo ulos. Olisikohan se parasta myyränpyyntiaikaa? Vai onko kollikissoilla pissaamisen tarve vähän tiheämpää. Onneksi minä yleensä saan taas unesta hyvin kiinni, kuten Ruusakin, vaikka konkoilenkin hankalaan aikaa ylös. 

Kun oikeaan aikaan herättyäni olen pikkuisen rapsutellut Ruusalle 'hyvän huomenen', lähdemme ensi työksemme näin kesäaikaan ulos katsomaan mitä puutarhaan kuuluu. Ruusa gruusailee siinä lähettyvillä, käy välillä luonani kurnahtelemassa ja taas juoksee johonkin. Yhdessä tutkailemme ympäristöä. Jostakin siihen yleensä ilmestyy Majurikin ääntäen omalla matalalla 'mräyh' äänellään ja odottaa, että otan hänet syliin halimaan vähän.

Onkohan Ruusassa kameolontin vikaa, kun tuntuu, että turkkikin näyttää
violetilta akankaalen vieressä.

Tuolla taisi rapsahtaa jotakin.

Pitäisiköhän höystää välillä noita raparpereita?

Hei-mräyh, minä täällä!

Sitten lähdetäänkin myyränpyyntiin. Majuri vuorostaan etsii pissapaikkaa.

Yleensä päivä jatkuu siten, että kun molemmat ovat saaneet aamiaisensa, jota Majuri yleensä vain näykkäsee, kissat jatkavat omaa rutiiniaan. Majuri asettuu päiväunillensa terassin tuolille. Ruusa suunnistaa metsälle päin ja on usein pitkäänkin poissa. Kahvilavieraita hän yleensä sitten tulee tervehtimään kuultuaan ihmisten ääniä pihalta.

Kyllä tässä kaikki nautimme kesästä kuitenkin, satoi tai paistoi!

Yleensä kissa on hellä herättäjä, kuten tässä videolla. Minä herään hyvin herkästi Majurin mojovaan naukasuun, koska en pidä hänen hypystään vatsani päälle.