Olen huolissani.
Majuri on vain nukkunut ja maannut, välillä paikkaa vaihtanut, ulkonakin käynyt, mutta haluton ja apea. Hän ei syö, tuskin juokaan. Aloitin eilen antibioottikuurin, mikä jäi viimeksi haavahoidossa käyttämättä. Päiväys oli vielä hyvä.
Tänä aamuna sain hänet eläinlääkärille. Istuin odotushuoneessa, enkä voinut olla kuulematta surkeaa keskustelua kissasta, joka oli kärsinyt tuskia jo pitkäänkin. Eläinlääkäri jutteli, että kissa on niin huonokuntoinen, ettei hänen mielestä ole syytä pitkittää kärsimyksiä. Kissalle annettiin rauhoittava piikki ja sitten nukutettiin pois. Kissa parkui piikittelystä.
Majuri odotteli kiltisti kantolaukussaan, vilkaisi aina välillä minua, silmissä pieni pelko.
Eläinlääkäri oli nuori, ehkä vasta valmistunut tai harjoittelija. Hän ei löytänyt välineitä, haki ja oli vähän hajamielinen. Tutkiessaan kissaa ja kuunnellessaan sairaskertomusta minulta, hän päätti ruiskuttaa nahan alle nestettä, joka ehkäisi kuivumisen. Hän meinasi, että ei ole hyvä, että kissa on niin kauan ilman nestettä tai ruokaa. Kun hän päätti ottaa verikoetta, eikä parin yrityksen jälkeen löytänyt suonta, päätin katkaista Majurin kärsimyksen. Se oli jo liikaa hänen mielestään ja parkui surkeasti. Kuitenkin hän kärsi niin nöyrästi veden ruiskutuksen.
Jos kerran vika on munuaisissa tai maksassa, voi Majurin päivät olla luetut. Jos ei antibiootti auta, niin mikä? Lääkäri kertoi kyllä ihan vakavana, että kissa on tosi sairas, kun on noin hiljainen. Hm. Majurihan on hiljainen ja kiltti. Ehkä edellisen kissan kohtalo minua hirvitti, joten niine hyvine lähdin sieltä. Tosin sain jotain ruokahalua antavaa lääkettä ja muutaman ruiskun, jolla voin yrittää syöttää Majuria. Ruiskeella annoin hänelle veden kera antibioottilääkkeenkin. Sekoitin siihen myös vähän oliiviöljyä mahdollisen karvatukkeuman vuoksi.
Siellä se nukkuu valittamatta pöydän alla ja kehrää, kun sitä silittelen. Silmät ovat kirkkaat, ja hän seuraa liikkeitäni. Vielä.
Ruusa on kuitenkin samassa vauhdissa, oli melkein koko yön ulkona ja nyt nukkuu rakkaansa kanssa.
Ei Majurini kuitenkaan näin sairas ole. Miksikähän tätäkin on kuvattu?
Nyt Majuri tahtoi ulos, käveli puutarhan yli ja ojan yli ja kaivoi pellolle pissapaikan.
VastaaPoistaOnko tuo tervehtymistä vai onko hän raukka niin nöyrä ja tapojen orja?
Sitten tuli takaisin sisälle, nuoli vähän itseään ja laittautui nukkumaan. Mutta ei syö.
Voi, voi mikähän Majuria oikein vaivaa! Olipa tosi ikävä asia, että tuo verikoe ei onnistunut eli olipa taitamatonta.....Olisiko Majuri syönyt esim. myrkytetyn hiiren tms.
VastaaPoistaOlen antanut kissoilleni semmoista tuotetta kuin Inupekt forte se on suolistohäiriöihin, tuskin on ainakaan pahasta. On myös aine Teho packt tai jotain sinnepäin ja se on kaikenlaisiin suolistohäiriöihin myös.
Koeta saada Majuri juomaan, toivotaan ja uskotaan kissan vielä toipuvan.
Kaikkea hyvää täältä ja yritän ajatuksen voimin auttaa.......
Ihana Molley, kun olet myötätuntoinen! Kiitos! Täällä ei yleensä myrkytetä hiiriä, entisetkin kissat elivät liki 20-vuotiaaksi. Mutta sairaitahan on, myös käärmeitä, vaikka en löytänyt puremaa, vaikea havaita. Olen pakottanut Majurille nestettä ja antibioottilääkettä.
PoistaNyt kun sain kiinni erään eläinten luontaishoitajan ja samalla kun hänelle kerroin Majurista, lähti Majuri ulos ja jopa juosta kirmasi siskonsa kanssa siellä. Tuli sisään ja ihan itse vähän söi, enemmänkin joi. Nyt on peseskellyt itseään tuossa työhuoneeni kissapetillä ikkunan edessä. Ei hän vielä kuolemaa teekään. Olen positiivisellä mielellä. Seuraan tilannetta ja syötän edelleen antibioottikuuria. Mutta olen ilahtunut muutoksesta.
Olen niin onnellinen, kun Majuri on selvinnyt, ainakin näiltä näkymin. Nyt hän tuli minua herättämään kello puoli viisi aamulla, kuten muulloinkin. Halusi ulos. Päästin. Ja aamulla juoksi iloisena minun syliini naukuen ja puski päätänsä tyytyväisenä. Annan vielä lääkettä, jonka hän nyt otti kiltisti vastustelematta. Hän on oppinut. Ja syö ja juo jotakin, ei vielä paljon, mutta kuitenkin. Mutta vielä täytyy olla varuillaan.
VastaaPoista