Kissani ovat kotini 'vahtikoiria'

Enemmän ja enemmän Majuri on ottanut paikakseen kotini verannan yhden tuolin, josta hän näkee koko puutarhani ja kaiken mitä siellä tapahtuu. Ruusa siellä nukkuu usein myös, hänen paikkansa on sohvalla. Joskus Majuri nukkuu myös etupihan avoimen ulkoeteisen puusohvalla katsellen tielle päin. 

Olen rakentanut olohuoneesta laskeutuvan porrasaskelman verannalle siten, että edessä on sopivan kokoinen lankku ja siinä kissan menevä rako. Sinne alle he voivat piiloutua vaaran uhatessa ja ovat sitä käyttäneetkin. Varsinkin Ruusa, kun vieras kissa hiipii paikalle.

Lammasturkki vuoteena on yölläkin lämmin ja hyvä suojaväri Majurille. 

Pikkuisen yritän suojata kalusteita kissankarvoilta.

Tässä näkymä, jonka kissat näkevät verannan laajasta oviaukosta. 

Majuri on vahtikissa. Silmät usein sirrillään se vahtii ja katsoo kaiken mikä ulkona liikkuu. Se hyökkää heti, jos vieras kissa tai muu pienempi näyttää siellä elonmerkkejä. Ihmisistä hän ei välitä. Nykyään, kun yötkin ovat plussan puolella, siellä hän haluaa nukkua. Jos kutsun yöksi sisään, hän vain nostaa päätänsä, vilkutta silmiään ja asettuu uudelleen nukkumaan. Siinä hänen paikkansa. Tuulikellokaan ei häntä häiritse. Olenkin todennut, että tuulikellon kirkas ääni helisee aika kauas, esim. isomman pedon korvaan ja pysyttelevät poissa. Uskon, että se olisi hyvä asettaa jokaisen terassille. 

Ruusa taas vahtii pihapiiriä, kuljeskii ympäriinsä enemmän kuin veljensä. Haistelee ja tutkii pellot lähistöllä ja kantaa tuon tuosta myyriä ja hiiriä hampaissaan näytille. Välillä jättää ne pikkuveljensä syötäväksi. Kun kehun, hän kiehnää ja kehrää. Toi hän kyllä oravankin yksi päivä. En kehunut. Ruusalla olikin korvat vähän luimussa, valmiina pakenemaan saaliinsa kanssa. Käänsin selkäni hänelle ja kävelin vihaisesti mutisten pois. Majuri tuli paikalle ja odotti. Ruusa söi puolet ja jätti toisen puolen veljelleen. Näin se sisaruussuhde pelaa ja äidin vaistot Ruusalla.

The old gray cat is sleeping....