torstai 26. maaliskuuta 2015

Ruusa on rakastunut Nalleen!

Nyt sen vasta ymmärrän, miksi Ruusa pyrkii aina vain tuonne poikani perheen huoneeseen, mihin hän ei saisi mennä. Se ei ihan uhmaakaan ole.


Olen nimittäin oikein seuraillut miten hän sen tekee. Nyt otin kameran esille ja katsotaan mitä tapahtuu. 

Kai pitäisi käyttää videota, mutta mieluummin otan vanhanaikaisesti näitä kuvia. Enkä tietenkään ehtinyt saada kameraa auki. Ruusa nimittäin kehonsa painolla pukkasi tuvan raskaan oven auki. Jos ei ensi yrityksellä onnistu, hän ottaa vähän vauhtia ja niinhän se ovi antaa periksi. 





Nyt ehdin katsoa, miten hän avaa tuon kamarin oven, jota poika ei ole vielä saanut niin kuntoon, että sen saisi kunnolla kiinni, maalaamatta ja viilaamatta ja ilman lukkoakin vielä. Siitä Ruusa suoriutuu helpommasti. Käpälällä kaivuuta. Vilaus vain ja se on 'turvassa'. Ovi pitää pientä ääntä mennessään jälleen kiinni. Siitä usein tiedän, että taisi Ruusa taas mennä kamariin.














Olin vasta huoneessa tuulettanut mattoja ja vuodevaatteita ja vähän vaihtanut tyynyjenkin paikkaa. Joten se peti ei ollutkaan enää samanmoisessa järjestyksessä kuin ennen.

Ensin hän kuitenkin hyppäsi pikkupöydälle jyrsimään liljan oksia. Maiskis!



Hän pyörähti ympäri tuossa keltaisen peitteen sängyssä. Selvästi haki jotakin. Sitten kurnahti ja katsoi toista sänkyä. Kurnau!

Hän hyppäsi toiseen sänkyyn. Ja siellähän se oli! Se suuri vaalea, pehmeä nalle, jonka nyt olin siirtänytkin toiseen sänkyyn. Ruusa oli onnellisen näköinen, kun löysi sen, nuuhkaisi sitä vähän sieltä täältä, asettui sen päälle 'leipomaan' ja kehräämään, kunnes  asettui keräksi sen viereen.





Herran jestas tuota minun sirpukkaani! Nallen vuoksihan hän aina tuonne kamariin hakeutuu.Ruusa on ihastunut isoon nalleen!

Nallen avulla yritin sitten saada Ruusan pois tuolta kamarista. Toin nallen istumaan olohuoneen tuolille, odottamaan Ruusaa. Näytinkin sen Ruusalle: - Täällä se sinun kultasi nyt on.

Ruusa näytti loukkaantuvan. Paikka ei ollut oikea. Tuskin hän vilkaisi nalleaan, hyppäsi pois ja lähti kävelemään häntää vänkkyrästi pyörittäen. Kai hän tykkäsi niin huonoa, kun katosi kokonaan. Löysin hänet myöhemmin  vinttihuoneesta nukkumasta.

On tuolla Ruusalla metkunsa! En ihan aina häntä ymmärrä. Olisko tuo suhde nallen kanssa niin intiimiä, että Ruusan pitää saada olla kamarissa ihan kaksisten ja aivan rauhassa muilta? 

Vein nallen takaisin kamariin.

2 kommenttia:

  1. Voi ihana Ruusa, kyllä meillä kaikilla on ne omat ihanat asiat ja niin tietysti myös kissoilla.

    VastaaPoista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!