keskiviikko 25. maaliskuuta 2015

Kissojen uusi leikkikalu

Entisaikaan ei tullut mieleenkään ostaa kissoille mitään ihmeruokia ja kaikkein vähiten viihdyttää heitä jollakin ostosilla vempaimilla. Itse he saivat ravintonsa pyytää ja syödä niitä jätteitä, mitä talosta joskus sai. Muistelen lapsuudestani, että se oli melkein vain maito, jolla he elivät. Se maito haettiinkin suoraan naapurin lehmiltä tinkimaitona, joten se oli rasvasta ja tuoreen ravitsevaa. Muuten kissat saivat hakea ruokansa ulkoa, varsinkin kesällä.

Joten en todellakaan ole tottunut, että kissat tarvitsisivat jotain erityistä leikkeihinkään. Se on ollut minullakin jokin narunpätkä, johon on kurtattu paperinpala tai vanha lankarulla. Oikeastaan kynä on ollut Ruusalle rakkain lelu.  Tosin serkkutyttöni on hemmotellut kissojani tuoden heille tuliaisiksi ja joululahjoiksi kaikenlaisia tekohiiriä, rimpuloita ja porkkanoita ja nauraa räkättänyt kissoille niitä leikittäessä. Joku  voi olla ihan hulluna kissoihin. 

Nyt kun olin Pyhätunturilla hiihtämässä ja jätinkin kissat kotiin muiden hoiviin, niin ajattelin, että ansaitsevat jotakin. Niin hyvin he olivat 'hoitaneet' kolmea eri hoitajaansa. Ainakin eräs yövieras sanoi, että ei siinä paljoa nukuttu, kun kissat hyörivät hänen kimpussaan yölläkin. Eikä virkkauksestakaan ollut tullut mitään, kun aina jompi kumpi oli puremassa lankoja. Taisi kissoilla olla vähän huoli huomatuksi tulemisesta, ja pitivät seuraa vierailleen. Noh, nauraa hyrissyt oli tämäkin hoitaja kissoille. 

Ostin tällaisen tunnelijutun, jossa oli roikkuvaa leikkipalloa ja ikkunoita. Arvata voi, että Ruusa oli heti uteliaana sen kimpussa, leikki palloilla, kurkki ikkunoista ja temmelsi niin, että koko tunneli pyöri lattialla. Ei siinä paljoa kuvia ehtinyt ottaa.

 




Mutta arvatkaa miten Majuri reagoi? Se pörhisti heti häntänsä, kun ulkoa sisälle tuli ja näki mokoman vempaimen. Varovasti se sitä haisteli. Sitten se jäi jonkin matkan päähän katsomaan miten Ruusalle käy. Nyt kun vempain on ollut tässä jo pari päivää, Majuri ei ole siihen kajonnut, vähän korvat luimussa sen ohittanut. Näin erilaisia ovat nämä sisarukset.


 


Tuonne jäi tuolin alle Majuri kuikkimaan ja ihmettelemään sitä ensimmäisenä päivänä.

Toisena päivänä ei välittynyt siitä ollenkaan.

Kolmantena päivänä sitä ei ole vieläkään olemassa hänelle.

Saas nähdä. Vienko vempaimen vintille muiden romujen joukkoon? Se maksoi sentään 10 euroa Lidlistä. Toisaalta kissoja kiinnostaa hanget ja aurinko nyt.

Tämä on huippu! Itsekin saisi leikkiä.


3 kommenttia:

  1. Noinhan sitä pitää suhtautua kaikkeen uuteen. Kyllä Majurikin siihen tykästyy joskus, kun aika on pitkää. Syötävän söpö toi Ruusa :)

    VastaaPoista
  2. Hieno vempain ja varmasti Majuri sen myös hyväksyy, siitä tulee varmasti ihan mieluinen lelu tai oleskelupaikka.
    Niin ei ennen kissoja edes ollut tällälailla lemikkeinä kuin nykyisin ja tietysti bisnes tässäkin asiassa on kovasti mukana. Lemmikien ruoka. lelut, erilaiset muut tarvikkeet ja tietysti myös lemmikkien hyvinvointi.
    Terveyteen kuuluu kissoillakin rokotukset ja se kaikkein tärkein ruttorokotus, rokotus antaa hyvän suojan tähän niin vaaralliseen tappavaan tautiin. Paljon on edetty kun kissaruton mahti on saatu rokotuksin kuriin.
    Jos vielä saataisiin myös ns kesäkissa asia mallilleen ja se josta ehkä vähiten rotukissamaailmassa puhutaan pentutehtailu.
    Tottahan se on, että pelkkä foliopaperi rutattuna on ainakin meidän kissojen ihastuttava leikkikalu ja sitten kun se unohtuu sen voi laittaa roskiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muistan hyvin kissaruton lapsuudesta. Silloin niitä ei rokotettu. Kylällä vain kiersi huhu, että nyt on kissojen surma. Se oli kauheaa katseltavaa. Äiti-kissa ja lapsi kuolivat siihen.

      Poista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!