Kyllä sitä aina hämmästyy ja yllättyy noiden kissojen toilailuista tai viisaudesta!
Ensinnäkin se, miten kiltisti he antavat laittaa valjaat kaulaan. Ei mitään vastaanpyristelyä. Kiltisti istuvat sylissä ja odottavat. Tietävät, että nyt päästään ulos. Ja kun otan ne pois, nuolaisevat kiitoksesta.
Täällä Sallassa edelleenkin, niin rauhallista kuin ympärillä onkin, niin kissat eivät lähde omasta halusta päivällä ulos. Siellä haisee poro ja vieraat koirat, ehkä yksi syy. Myös moottorikelkkojen pärinä ja lasten hihkaisut pulkkamäessä ja ehkä kuulevat hissien äänet laskettelurinteellä.
Mutta odotapa kun ilta tulee, äänet rauhoittuvat, niin sitten mennään!! Ei muuta kuin turvavaljaat kaulaan, terassilla pieni pysähdys ja tarkkailu, ja sitten kierretään lähimökit, nuuskitaan ympäristö ja jopa kisaillaan. Varmaan ne suurimmat hädätkin siellä tehdään. En tosin niitä löydä, kun he osaavat ne niin hyvin piiloittaa. Kyllähän nekin pitäisi pois poimia, aivan kuten koiriltakin.
Missään ei kuitenkaan lue, että kissoja ei saisi pitää irti. ?
Ei edes aamun aurinko herättänyt kissojen mielenkiintoa. |
Sohvalta vain katseltiin ikkunaan ja kuulosteltiin. |
Tässä on Majuri aika machona, kun hänkin pääsi yliselle, mihin Ruusa kyllä kevyesti hypähteli ja liiteli alaskin. Majuri ei jaksanut hypätä, vaan häntä piti vähän auttaa. Tässä hän sitten katselee mökkielämää korkeuksista hyvin tyytyväisen näköisenä. Hänelle piti rakentaa ihme vempaimet silitysraudasta ja nojatuolista, että hän sitten pääsi alas. Höh, mitäs tuosta! Ylhäällä olin!
Ja laduille en lähde!! Ei ne ole kissoja varten. Kummat viuhujat, läähättävät koirat ja porot siellä vain juoksentelevat.
Kissoilla on toisenlaiset mukavat puolet. - Lainaiskohan nuo naapurit tuota toista kissaa, oli naapurimökin isäntä tuumannut, kun tuntui niin ontolta nukkua päiväunia ilman, että kissa makaisi vatsan päällä kuten heillä kotona. He kun jättivät kissan kotiin, on kuulemma liian vanha oppiakseen matkustustapoja.
VastaaPoista