Tämä tärina on pitkä ja monisäikeinen, niin värikäs kuin vain kissankin elämä voi olla. Huomaa, tämä tarina ei lopu surullisesti kuitenkaan.
Yksinäinen mies halusi kaverin ja otti kissan kotiinsa. Se oli mustavalkoinen tyttökissa ja sai nimekseen Lissu. Ehkä mies oli paljon poissa kotoa tai muuta hankalaa, mutta kissasta tuli vähän puolivilli ja kun mies sai sen kiinni, hän vei sen uuteen kotiin.
Tämä koti on siskoni kotikylällä. Ja siskoni tätä värikästä tarinaa minulle kertoikin.
Lissun uudessa kodissa oli muitakin eläimiä, kissojakin useampia, eikä puolivilli Lissu sinne kotiutunut. Lissua pidettiin sisällä ja yritettiin kesyttää. Pahaksi onneksi talossa oli kissa, joka ei hyväksynyt Lissua ollenkaan ja he tappelivat tuon tuosta. Arvaatte, että ei Lissu sellaisessa paikassa viihtynyt, vaan karkasi ulos maailmalle ensimmäisen tilaisuuden tullen.
Lissua yritettiin jäljestää ja löytää, mutta puoleen vuoteen hänestä ei kuulunut eikä näkynyt mitään. Onneksi Lissu lähti matkoilleen kevättalvesta, joten hänen toivottiin selviytyvän.
----
Siskoni naapurissa on myös kissa, joka oli vasta synnyttänyt pentuja ja niitä käytiin ihailemassa.
Kesällä siskoni mies kuuli kummaa ääntä elosuojassa kulkiessaan. Siskokin kävi sitä kuulemassa, mutta ei kuullut mitään, joten he yhdessä arvelivat, että se oli ollut joku pöllö.
Seuraavana päivänä siskonikin kuuli elosuojassa ollessaan tuon äänen. Se kuulosti ihan kissan ääneltä. Se oli surkea ja valittava. Siskoni haki hanskat ja taskulampun ja kiipesi ylävintille kulkien ääntä kohden. Äänen aiheuttaja löytyi! Siellä vintillä oli väliseinä, johon oli tungettu sahanpuruja, joka vuosien myötä oli sitten laskeutunut alemmas. Siellä seinien välissä naukui pieni onneton harmaa kissanpentu. Siskon mies oli tuonut pienen laatikon, johon pentu nyt pelastettiin kolostansa. Siskoni tuumi, että se oli muutaman viikon vanha, koska silmät olivat jo auki.
Ihmeissään etsittiin jos vintiltä löytyisi lisää kissanpentuja. Jos joku kissa oli ne synnyttänyt sinne. Mutta mitään muuta ei löytynyt eikä kuulunut. Tällainen pieni raukka oli kuitenkin pelastettu.
Mitä tehdä? Yksinäinen kissanpentu? Siskoni miehensä kanssa päätti viedä kissanpennun naapuriin. Siellähän emäkissa oli vasta synnyttänyt pentuja. Naapurin isäntä tuli pihalle ihmetellen katsomaan, että kun tullaan oikein autolla tuollaista pientä matkaa. - Meillä on ongelma, sisko sanoi ja pyysi miestä katsomaan takakonttiin, jossa oli laatikko ja siellä hennosti itkevä kissanpentu. Vinttitarina kerrottiin hänelle. - Kas kummaa, samanlainen kuin meidän kissalla yksi pentu. Mutta miten ihmeessä se sinne vintille olisi voinut joutua? Käynpä katsomassa, jos neljästä pennusta uupuisi yksi.
Emon huomasta löytyivät kaikki neljä pentua. Siis kyseessä ei ollut tämän emon pentu. Uusi pentu kannettiin kuitenkin sisälle ja asetettiin uuden emon viereen. Se alkoi heti nuolemaan uutta tulokasta. Pentukin löysi pian uuden emän nisän ja imi ahneesti. Uusi tulokas oli hyväksytty. Myöhemmin sisko kuuli, että pennut leikkivät hyvin yhdessä ja että uusi pentu oli hyvin vahvistunut.
----
Tarina ei lopu vielä tähän. Meni muutama päivä, kun sisko katsoi keittiön ikkunasta ulos. Hän näki mustavalkoisen kissan saman näköisen pennun kanssa. Kun sisko lähti kuvaamaan niitä, pentu livahti heti piiloon.
Meinattiin, että kyllä tuo oli toinen emä, joka niitä pentuja oli synnyttänyt
Kylän ryhmäpostiin tehtiin kysely tuollaisesta kissasta ja lähetettiin kuva. Ei tulosta. Pian siskoni näki kiikarilla tarkkaillen pihalla toisenkin pennun, harmaanvalkoisen, vähän pörröisemmän ja hyväkuntoisen oloisen.
Laitettiin uudelleen tietoa kissoista. Nyt soitti eräs mies kertoen, että heillä oli tuon värinen kissa, joka katosi puoli vuotta sitten. Hän toi paikalle loukun, johon sitten tämä harmaa pentu saatiin pyydystettyä. Ei muita. Ajan myötä huomattiin, että emäkissa eikä toinen pentu mennyt loukkuun, vaikka sitä kuinka koetettiin. Taisi olla viisas kissa. Täytyy olla tosi viisas, että se on säilynyt hengissä luonnossa yksin ollessaan. Paikkakunnalla on paljon ilveksiä, susia ja petolintuja.
Harmaa kissanpentu vietiin tämän miehen kotiin ja kuuleman mukaan siitä on tullut kesy, mukava ja voimakas kissa. Sen ilmahyppyjä ja kiipeämistä ihaillaan.
----
Mutta mitä tehdä Lissulle, joksi tämä elosuojan ympärillä liikuskeleva kissa oli todettu? Lissa ei antanut lähestyä, livahti heti piiloon, kun siskoni sitä lähestyi. Huomattiin, että se liikkui usein elosuojan vinttikerroksessa. Eläinystävälliset siskoni ja hänen miehensä tekivätkin sitten aika paljon töitä, että kissalla olisi hyvä olla.
He ilmoittivat kissoista löytöeläinkotiinkin, mutta siellä ei ollut tilaa ottaa kissoja vastaan.
Ei auttanut muu kuin tehdä itse jotakin kissan hyväksi. He veivät niille ruokaa tiettyyn paikkaan ja huomasivat, että ruoka oli aina kadonnut. Samalle paikalle he veivät vanhan koirankopin, jonka vuorasivat styroxilla. Sisälle laitettiin myös villainen huopa, joka tuoksui siskoni kodille. Tämä siksi, että toivottiin kissojen kesyyntymistä. He innostuivat hankkimaan siihen myös kameran, jotta voisivat sisällä seurata kissojen tuloja ja menoja. Lissu itse oli tutkinut koirankopin, mutta ei vielä asettunut sinne nukkumaan.
Mutta mustavalkoista kissanpentua he eivät nähneet sen koommin. Nähtävästi se oli joutunut jonkin pedon tai linnun hampaisiin. Sitä surettiin.
Kameraan sai myös äänen, jonka kautta siskoni ja hänen miehensä saattoivat jutella kissalle. Tämäkin siksi, että jos kissa kesyyntyisi ja he voisivat viedä sen takaisin vanhaan kotiinsa, jossa tämä yksi pentukin olisi.
----
Tarinan jatkoa emme vielä tiedä. Lissu ei näytä vielä kesyyntymisen merkkejä. Siskoni miettiikin, miten saada lämmitystä sinne vintille, kun pakkaset tulevat. Lissun elämä yritetään tehdä mukavemmaksi. Kuitenkaan he eivät aio ottaa kissaa omakseen. Kun siskoni lapset asuvat ympäri maailmaa, matkustamista tarvitaan useinkin ja kissa jouduttaisiin jättämään yksin.
Tätä tarinaa kuunnellessani sanoinkin siskolle, että kyllä kissa kiitokseksi pitää puutarhasta myyrät ja hiiret poissa. Emäkissat ovat hyviä pyytäjiä. Ja tuollainen viisas kissa pärjää kyllä elosuojankin tiloissa. Lissulla on kuulemma ihan omat kulkukolot, joista se pääsee sisään, ylös vinttikerrokseen ja alas kellarikerrokseen.
On siinä itsenäinen, vapaa Lissu, joka asustaa kolmikerroksista isoa rakennusta! Ja jota palvellaan kuin kuningatarta aina valmiilla ruoalla! Mikäs siinä ollessa! Kiitos siskolle tarinasta ja kissasta välittämisestä!
Ehkä kuulemme joskus lisää Lissun elämästä....
