Ruusa maitotyttö!

Ruusa ja Majuri, sisaruksia, ovat syntyneet navetassa. Ja sieltä minä ne noukin, olivat viimeiset, jotka olivat jääneet pentueesta. Ne parhaat!

Navetassa he olivat tottuneet juomaan lehmän tuoretta maitoa. Sain mukaanikin yhden litran, jotta kissoilla on jotakin kotoista uudessa paikassa. 

Sitten mietin, että mistä saan samanmoista maitoa. Kunnes huomasin, että markettien hyllyille oli ilmestynyt Vanhan ajan punaista maitoa. Kokeilin sitä. Ja sekin maistui pikkukissoilleni.

Mutta auta armias, jos sitä maitoa ei ollut ja annoin heille sinistä maitoa. Se oli kurakakkaa sen jälkeen! Tulin siihen tulokseen, että jos kissoille on hyvää tuo Vanhan ajan maito, on se minullekin laktoosihäiriöisenä. Ja niin olikin.

Siispä olen huomannut, että varsinkin Ruusa katsoa tikottaa minua erityisen rukoilevasti kissanruoka-annoksensa jälkeen. Jotakin vielä? Juu, maitoa, pliis!

Nyt olen Ruusan ilmeestä jo oppinut, mitä se tarkoittaa. Kun maito on jääkaapissa, minua hirvittää sen kylmyys, joten kiehautan pikkuisen kuumaa vettä, jota sekoitan siihen. Näin saan sitä vähän laihemmaksikin. Kissat hyväksyvät sen.

Ja vaikka yleensä kielletään maidon antaminen kissoille, minä annan, en joka päivä kuitenkaan. Silloin tällöin. Kissani ovat navetasta kotoisin. Ja kun he juoksevat pitkin pihamaatani vahtimassa, ettei myyriä tänne pääse, niin he kestävät maidon rasvatkin.

Nytkin laitoin pöydälle maidon odottamaan veden kuumenemista vedenkeittimessä. Ja huomasin, että Ruusa oli tullut pöydän ääreen ihmettelemään, mitä se hänen kuppinsa pöydällä tekee. Eikä hän voinut vastustaa kiusausta. 

Ruusa on todella Ruusa maitotyttö!

Miksi emäntä laittoi tuon kuppini ihmisen pöydälle?

Kai hän opettaa minua ihmisen tavoille?