Kulinaristi Majuri!

Joskus on ihanaa löhöä sohvalla, nutustella jotain hyvää ja katsella mukavaa elokuvaa. Juuri kun elokuva on jännimmillään, siihen tulee kissa!

- Mau! Mitä hyvää sinä syöt?

- Ai hyvääkö? Castello, valkohomejuustoa.

- Mau. Se tuoksuu hyvältä.

- Hyvältäkö?! Sinullekinko!

Toinen tuijottaa rukoilevasti silmiini.

Voi jukra mitkä silmät! Noinhan katsoo koira, kun se haluaa jotakin.

Mutta ei kissa!

(Tällaisia ei pidä sanoa ääneen, sillä Majuri on hyvin herkkätuntoinen.)

Ei kissan kuulu tykätä valkohomejuustosta.

Elokuvaan keskittyminen häiriintyy. Minkäs voit?

Joten kiinnostuin kissan mielihalusta. Niinpä laitoin palasen homejuustoa houkutteeksi pöydän reunalle.

Arvata voi, huomasiko Majuri sen.

Olipa kumma juttu! Majuri sieppasi homejuuston palasen ja söi makosiin poskiin. Ja tahtoi lisää.

Niinpä leikkasin vuoroperään herkkupalasen itselleni keksin päälle ja palasen Majurille ilman keksiä. Nautiskeltiin. Menetin elokuvan juonen hallinnan. Seurasin hassun kissani hommia.

Mielenkiintoista oli myös nähdä se, että Majurista löytyi tällainen kulinaristinen puoli. Sille ei päivällä kelvannut KiteKat, vaan piti päästä paremmille apajille.

Juustoveitsikin piti siepata ja nuolla!

Aina oppii lisää noista kissaystävistäkin!  Makuasioista ei voi kiistellä. Siinäkin ollaan persoonia!

Tämän kissan herkkua on näköjään tuorekurkku!