Yleensä hipsuttelen vielä joskus tuossa kahdenkin aikaan kesäyönä ylhäällä. Nyt meni kyllä lähelle neljää ennen kuin pääsin sänkyyn! Säikähdys meinasi viedä loputkin yöunet.
Kuulin jotakin kummaa tömähdystä ulkoa ja vilkaisin ikkunasta. Ruusa tuli jostakin kuin salama ja säntäsi talon alle. Menin terassin ovelle ja näin jonkin liikkuvan savusaunan luona. Avasin oven ja silloin sen näin! Suuri ilves ponkaisi saunapihalta juoksuun ja manner tömisten laukkasi kuin vasikka yli puutarhani metsään. Se näytti todella isolta pitkine koipineen. Ei siinä ehtinyt kameraa ajattelemaan, kun säntäsin ulos katsomaan mitä oli tapahtunut.
Kuinka monesti on puhuttukaan ilveskissan vaarallisuudesta! Naapurit ja myös täällä blogeissa. Siksi sydän syrjällään menin nyt kutsumaan kissojani. Ruusan tiesin olevan talon alla turvassa, mutta missä Majuri?! En ollut nähnyt häntä ainakaan ilveksen hampaissa. Etsiskelin jopa taistelujälkiä ja mustia karvatuppoja jo sydän syrjällään saunapihalta. Huhuilin Majuria savusaunasta. Ei näkynyt.
Ruusaakin sain huhuilla varttitunnin ennen kuin se pisti päänsä esiin talon alta. Ja minkä näköisenä! Siis tosi kauhuissaan hän oli. Kurkisteli vain, mutta ei antanut ottaa kiinni vaan livahti takaisin talon alle. Tässä yöhämyisiä kuvia tilanteesta. Ruusaa ei hymyilyttänyt.
Majuria kutsuin joka puolelta. Palelikin niin vietävästi, vaikka minulla oli viltti ympärillä, asteita nollassa. Olin jo aiemmin peitellyt arkoja kasveja. Majuria ei näkynyt.
Puoli tuntia sain maanitella Ruusaa lähemmäksi, jolloin antoi ottaa syliin. Sittenkin pää pyöri vinhasti ympärilleen kamalaa petoa etsien. Vein sen sisälle ja jatkoin Majurin etsintää. Sieltähän hän kurkisti loppujen lopuksi savusaunasta. Onneksi savusaunan ovi oli ollut sen verran ravollaan, että Majuri oli päässyt sinne pakoon ilvestä. Majuria se ilves oli siinä haistelemassa, kun sen yllätin. Kaappasin Majurinkin syliini ja vein sen sisälle.
Vielä sisälläkin Majuri kulki maha maata viistäen turkki ja häntä pörhöllään aivan kuin ilves vaanisi jossain kaapin takana.
Kun aamulla yritin saada kissoja ulos, niin eipäs niitä huvittanut se ollenkaan. Muistissa oli vielä kamala yö. Oven nurkilla he norkoilivat ja katselivat joka suuntaan. Ehkä ilveksen haju vielä viipyi pihapiirissä.
Kamalinta oli kun edessä oli yhden yön matka pois kotoa. Naapurin rouvan kanssa suunnittelimme varotoimenpiteet. Kotiin tullessa molemmat kissat tulivat iloisena minua kuitenkin vastaan. Pelkoa ei enää tunnettu.
Mutta taidan rakentaa tuohon pihalle jonkinlaisen ilveksenpelättimen. Jos laittaisin ne työvaatteeni pelättimeksi, joissa on oikein paljon työhikeni hajua, niin josko se ilves uskaltaisi pihalle. Mitä luulette?
Ehkä yksi hyvä juttu tästä seuraa. Kissat eivät kulje kauaksi pihapiiristä ainakaan yöllä.
VastaaPoistaHui! onpas ollut kokemus pihapiirissä! on kissasi olleet todella peloissaan. Toivottavasti se ilves ei enää ttule pihallesi.
-Amalia-
Huh, onneksi olit hereillä! Meidän Matti Matikainen on ollut kateissa 3 viikkoa. Naapuritkaan eivät ole nähneet. Luulen, että emme häntä enää näekään kuin kuvissa:(
VastaaPoistaÄlä pelkää Maarit! Jotkut kissat vain tahtovat vähän irrotella. Odotas vain niin hän ilmestyy, nälkäisenä ja täynnä tarinaa.
PoistaVoi kauhistus, mutta ilves kuuluu meidän luontoon ja nykyisin se on levinnyt koko Suomeen.
VastaaPoistaOletko ajatellut kissoillesi tarhaa, sellaista johon kissat voivat vapaasti kulkea asunnosta sisään ja ulos.
Tai kissanluukkua joka johtaa jonnekin turvalliseen rakennuksen osaan tms. Kissa oppii hyvin kulkemaan luukusta.Uskon että, kun ilves on kerran keksinyt kissasi, se tulee uudelleen.
Yöt ovat kissaeläimen saalistusaikaa....
Toivon ihanille kissoillesi turvallista ulkoilua.
Olen pitänyt öitä kissoja nyt sisällä. Vähän vaikeaa, kun ovat tottuneet ulos. Toisaalta tässä kulkee aika paljon väkeä, tuon tuosta on autoja menossa linnanraunioille, ja nytkin istuttiin pitkä ilta terassilla savusaunan jälkeen. Jo savunhaju voi ilvestä vähän pelästyttää.
PoistaUskon myös, että kissat ovat oppivaisia. Oppivat myös enemmän varomaan.
Ja kun olen huomannut, että myyriä näytetään emännälle hyvin ylpeinä ennen kuin ne katovat suihin, niin kissat täyttävät upeasti maalaistalon tehtävän.
Nytkin pyörivät tuossa ympärilläni ja tahtovat ulos, vähän ihmetellen, miksi en päästä... Päästin ne ulos. Täytyy vain luottaa että löytävät noita maalaistalon oivia piilopaikkoja, kuten jo edellä kerroin.
Kiitokset myötätunnostasi!
Hirmuinen peto pienille kissoille se ilves. Onneksi oli se saunan ovi raollaan josta Majuri pääsi pelastautumaan. Meillä on monenmoista ovea ja luukkua eri puolilla pihaa joista kissa pääsee mutta ilves tai koira ei.
VastaaPoistaOlet saanut hyviä kuvia pörhistelevistä kissoistasi.