torstai 31. toukokuuta 2012

Kissat uudessa talossa

Tilasin pari kuukautta sitten pari kissanpentua. Talossa on aina elellyt niitä. Viimeiset jopa parikymmentä vuotta. Voi kuinka heitä kaipasin. Nyt olen ollut pari vuotta ilman, eikä koti tuntunut kodilta.

Nämä kissanpennut syntyivät navetassa. Siis kunnon maatiaiskissoja. Tänään hain heidät uuteen kotiinsa.


Sisko ymmärtää, että matkalle siistiydytään. Veli ei ymmärrä mistään mittään.

Ylhäällä entinen emäntä esittelee rauhallista poikakissaa. Kehui hoidokkejaan kilteiksi ja ihmisystävällisiksi. Ihemetteli vain poikakissaa, joka oli itse rauhallisuus, kun taas siskonsa oli vilkas. Navetassa he olivat tutustuneet monenlaiseen touhuun ja eläväiseen lehmiä ja vasikoita myöten. Olivat jo oppineet syömään kupista ja käymään hiekkalaatikolla. Pärjäsivät ilman äitiään.

Joten eipä siis ihme, kun heidät laitettiin laatikkoon ja kannettiin autoon, he eivät inahtaneet koko matkalla. Joskus käpälä näkyi raosta ja pieni nenänpää.


Eikä edes uusi tila peloittanut. Harmaa, jonka pää pyöri jo vilkkaasti osoitti luonteensa ja lähti ensimmäisenä  tutkimusmatkalle, kun taas musta veljensä tyytyi vain katselemaan ja ihmettelemään, hitaasti liikutti päätään ja ihmetteli. Sisko oli jo tutkinut keittiön nurkat, kun musta varovaisesti kömpi laatikosta ulos.

Harmaa on ihmeellisen värinen. Siinä on ihana sekoitus helmenharmaata ja maitokaakaon väriä. Musta on musta valkeine kauluksineen ja tassuineen. Valkoinen terävä viiva nenässä.

Ilman mitään itkua ja ikävää nämä kissasiskokset tutkivat huoneiden sopet ja leikkivät jo vilkkaasti keskenään. Löysivät tarpeilleen hiekkalaatikon, johon olin tuonut navetasta tutun tuoksuista hiekkaa lisäksi. Matiokupillakin he kävivät, siinäkin vastalypsettyä vanhan kodin maitoa, jota saatiin pullollinen mukaan uuteen kotiin.

Sitten nämä kaverukset häipyivät kuin tuhka tuuleen. Konttasin joka pöydän alustan ja kaiken mahdollisen kolon lattialta. Ei missään. Kunnes ystäväni osoitti olohuoneen pöytää. Kukkapurkkien takaa killitti neljä vähän uneliasta silmää. Hellästi ne nostettiin niille osoitettuun koriin. Sisko pesi veljensä korvat ja turkkia, kunnes väsy tuli kummallakin.




Nukkukaa pienet sulot kaunista unta uudessa kodissanne!

Carolan tuutulaulu...

1 kommentti:

  1. Voi kuinka somia kissanpentuja!
    Kauniita ovat ja tuo harmaa on todella erikoisen värinen.
    Hyvää elämää teille pikkuiset!

    VastaaPoista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!