lauantai 4. toukokuuta 2019

Ruusa-kissan uhkat!

Näin tässä kävi, että Majuria ei enää näkynyt, ei kuulunut, ei jälkeäkään. Meidän on pitänyt tottua Ruusa-kissan kanssa elämään ilman häntä.

Alueen yläpuolella on kaarrellut ilmavirroissa usein maakotka saalista tähyillen ja huuhkaja huhuillut lähimetsissä. Heilläkin on nälkä. Myyrät ovat vähissä, samoin jänikset. Tuntuu, että kaikki eläimet ovat nykyään kovin nälkäisiä. Linnutkin. Susia ja ilveksiä on kylällä kulkenut, vaikka tässä lähistöllä en ole jälkiä nähnyt. Jänikset kai tietävät, että Majuri ei ole heidän vaaransa enää, joten ovat käyneet hangilla tutkimassa pihapiiriä. Onneksi suojasin omenapuun rungot.

En voi kuitenkaan varjella Ruusaa noilta uhkilta, koska hän on jo 7 vuotta tottunut kulkemaan vapaasti ulkona ja nytkin haalannut meheviä myyriä tuolta pellolta. Täytyy vain luottaa häneen, että hän on valpas ja varovainen, enemmän kuin Majuri, joka oli olevinaan jo liiankin paljon macho, jota muut pelkäävät. 

Tänä aamuna tässä kävi naapurin rouva kertomassa, että juuri kun hän nosti ikkunan kaihtimen, hän sattui näkemään, kun kanahaukka jahtasi Ruusaa. Ruusa kuitenkin livahti matalana elosuojan alle matalasta oven raosta. Ilmankos hän kotiin tullessa kaipasi syliäni ja asiaa oli kovasti.

Talvella Majurin katoamisen jälkeen Ruusa olikin hyvin varovainen, ei paljoa ulos mennyt. Mitä lie joutui näkemään! Mutta kevään lämmön tullessa hän jo ulotti tutkimusmatkojaan läheiselle pellolle. Onneksi Ruusalla on hyvä värisuoja ja tuo valppaus.





Ruusasta on tullutkin ihan sylikissa. Häntä pitää rapsutella, silitellä ja harjalla kevyesti harjata. Kevään pakkasyöt hän on kiltisti viettänyt yöt jalkopäissäni, mutta nykyään haluaa jo puoli viiden aikaan aamulla ulos. Kun terassilla lämmittää aurinko, olemme siinä istuneet päivisin yhdessä. Ja sitähän tuo ystäväni toivookin. Minun pitäisi pihallakin kulkea hänen kanssaan. Olen oppinut ymmärtämään hänen anovat katseensa: Tule sinäkin kanssani ulos. Usein olen mennytkin.


Uskon, että Ruusa tietää vaarat tuolla ulkona ja oppii olemaan varovainen. Tässä pihapiirissä kuin myös naapurissa on kymmeniä piilopaikkoja mihin voi livahtaa.

1 kommentti:

  1. Todella tuntuu pahalta tuo Majuri-kissan katoaminen ja nyt vain toivottavasti Ruusa osaa pitää itsestään huolta ja olla valppaana.
    Toivottelen teille oikein hyvää kevättä ja kesää. Rapsut Ruusalle 😺

    VastaaPoista

Kertokaa kuka tykkää kissoistani ja antakaa minulle hoitovinkkejä! Olisin iloinen siitä!