Serkkuni Eija on hulluna kissoihin, ainakin Majuriin. Joten täällä vieraillessa hänellä oli tuliainen myös kissoille. Porkkana, joka oli täytetty nähtävästi kissanmintulla ja naattina toimi linnun sulkia.
Kyllä sai kyytiä porkkana! Linnunsulat vain pölysivät, ja itse porkkanasta tuli aika märkä. Riitakin meinasi välillä tulla. Porkkanoita kun oli vain yksi.
 |
| - Tämä on minun, päätti Majuri. |
 |
| - Hei, antaisit nyt vähän minunkin haistaa sitä, pyysi Ruusa. |
 |
| - No joo, ei tätä ihan syödäkään voi, tuumi Majuri. |
 |
| - Mutta minä annan sen tuta kyllä! päätti Ruusa. |
Ja niinhän siinä kävi, että kun porkkanaa aikansa nuohottiin, jäi se matolle yksin makaamaan. Ohimennen jompi kumpi sitä vähän haistelee, jopa nuolaisee. Omituinen porkkana se oli!
Simon kissoillakin on vähän vaikeuksia sopeutua!
Kissat ovat kyllä metkoja otuksia. Jos olisin eläin, olisin ehottomasti kissa. Sais leikkiä ja laiskotella :)
VastaaPoistaTosi sulosia nämä vintiöt :)
Kyllä vain. Monet sielunvaellukseen uskovat haluavat olla kissa. Lepoelämä!
PoistaOmpa mukava porkkana. Komeita ovat kissasi kuten livenä näin, niin kiiltävä karva. Niin minäkin uskon, että lepoelämä jostakin vaikeammasta elämästä. Sain myös tietää miten paljon kissat voi kuulla ja nähdä asioita joita ihminen ei näe, sen opetti meidän Vilma-kissavainaja.
VastaaPoista