Majuri makaa yllensä aina Nicken-istuimella, kun minun pitäisi saada siinä selkää leputtaa. Majuri makaa pitkin pituuttaan keskellä sänkyäni, kun ajattelen ottaa päivätorkut. Korahtaa kuitenkin ihan tyytyväisenä, kun siirrän sitä ja kömmin sen viereen.
Mutta joskus tuntuu kumman ahtaalta. Kun kissat eivät tahdo mahtua yhdessäkään aina nukkumaan.
 |
| Majuri: - Mitä tuo muori tuossa potkii? |
 |
| Ruusa: - Menis jo tuo toinen tuosta. |
 |
| Ruusa! Miten luulet minun pääni tuohon mahtuvan?! Siis näin löydän itseni joskus yöllä. |
 |
| Tiedätkö Majuri ollenkaan, että tuo sänky on minun! |
 |
| Kerrossänky. Nickenistuin jälleen varattu! |
On ne ihania!
VastaaPoistaOon ihan sillai pikkuisen kade siun
ihanista kisuista ja kodikkaasta tunnelmasta. ❤
Sillai onnellisella tavalla kade, hymy huulilla.
Siun viherpeukalo on myös ihailtavaa.
Saat kaikki ruusut kukkimaan tuosta vaan.
Tähdetkin saat juttelemaan. ❤
On onni olla ystäväsi!!! ❤
Una, olemme ystäviä. Olemme samoilla aaltopituuksilla. Ehkä värähtelykin on yhtä herkkää.
Poista