Jälleen kerran tuli Ruusa eteeni nokka pystyssä kantaen upeaa saalistaan. Sattui olemaan kamera käsissä, joten seurasin hänen touhujaan ja tuhahtelujaan. Näin kävi:
 |
| Paistin pehmittämistä. |
 |
| Nyt se ryökäle karkasi. |
 |
| Haa, voihan aina yrittää! |
 |
| Jälleen myyrä-parka kissan hampaissa. |
 |
| Vienpäs sen vähän turvallisempaan paikkaan. |
 |
| Nyt se karkasi jälleen. |
 |
| Samperi noita ruusunpiikkejä, kun nenään pistävät! |
Totta on! Varsinkin Viljaminruusun piikit ovat tiheässä ja teräviä. Ja kun ruusu kasvaa maan myötäisesti, ainakin vielä, niin taisi myyrä pelastua. Ruusalla on korvat luimussa kiukusta ja häntä vielä hämillisenä. Mutta pian se alkoi vispaamaan vihaisesti.
Lopputulos Ruusan mielipiteenä: - Minä vihaan ruusuja!
Kissani Ruusa ja Majuri toivottavat kuitenkin kaikille kissäystävilleen
Hyvää Juhannusta!
Tänä kesänä tuntuuisi ainakin täällä olevan paljon myyriä pyydystettäväksi. Minä olen niin kieroluonteinen, että pelastan, jos vain voin. Vesimyyrät kissat tappavat heti, se on sen verrran iso, että taitaa tapella vastaan, jos niin ei tee.
VastaaPoistaTosi on, se on julmaa katseltavaa. Mutta...kun myyrät ovat kaivaneet joka paikassa naapureissa. Tässä ei*! Ja se on kissan ansiota. Olisin voinut ruusunjuuretkin menettää. Ja sehän olis mun sielulle suurempia katastrofi kuin estää kissan luonnon olla omillaan. Mutta linnut ja oravan yritän aina pelastaa. Kun ne ovat oppineet menemään piiloon niiden kanssa. Eivät näytä enää minulle.
Poista