Olemme serkkuni Eijan kanssa nauraneet Ruusalle!!
Ruusa kun kantaa jatkuvasti päästäisiä (harmi juttu, koska nehän ovat rauhoitettuja) näkysälle. Kissathan itse eivät niitä syö, kun ne haisevat pahalle. Mutta jospa emännälle kelpaisi?
Jos en ole paikalla, niitä löytyy yleensä terassilta oven edestä. Jos ovi on auki, niitä kannetaan huoneeseen asti. Ja jos sattuu joku olemaan suljetun oven lähettyvillä, kuuluu tassujen töminä tai pientä päätä lyödään oveen.
Oikein räkänaurut meiltä pääsi ruokakupin edessä kerran.
Yritimme syöttää Ruusalle matolääkettä. Kokeilin sekoittaa sitä jauhettuna ruoan sekaan. Joskus se on onnistunut. Nyt Ruusa haistoi lääkkeen eikä maistanut. Pidin häntä jopa paastolla ja ajattelin, että kunnon nälkään hän syö annoksen. Mutta ei.
Samaisen näköisen sisällepyrkimisen ohessa en nytkään sitä päästänyt sisälle. Kissanruokakuppi oli yöksi asetettu terassille. Kun Ruusa huomasi, että emme nyt kovin kiinnostu hänen saaliistaan, hän meni ruokakupin eteen ja SUORASTAAN PÄÄTÄÄN NAKELLEN LÄTKÄYTTI PÄÄSTÄISEN SIIHEN KUPPIIN MUUN RUOAN SEURAAN.
Kyllä me naurettiin! Se oli selvä osoitus siitä, että valitettavasti hänen saaliinsa haisee yhtä pahalle kuin minun tarjoamani lääkeruoka. Siihen jäi ruoka että päästäinen. - Syököön emäntä itse nämä ateriat, tuumi varmaan Ruusa.
