sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Myyrä hyökkäsi Majurin päälle!

On vietetty lokosia toukokuun päiviä!! Ihan ulkona oltu päivät pitkät, kaikki me, kissat, emäntä itse ja pieni pojantyttäreni. Ei tässä paljoa ole ruokaa ehtinyt laittaa, jotain pikaista, kevyttä, ulkona nautittu sekin. Kuten kissatkin.

Kissat eritoten ovat nauttineet olosta, jolloin ihmisetkin ovat pihamaalla, käyvät ilosta hieraisemassa jalkoja tuon tuostakin tai kurnahtelevat. Viihtyvät olla kotosalla. 

Eikä heidän näköjään tarvitse kauas myyränpyyntiin lähteäkään. Pentiöinään heillä on joku harmajanmusta suussansa, myyrää ja vesimyyrää. Tuntuu kuin ne tulisivat suoraan kissan suuhun. Ei kai  vain ruusujen juuria havittele. Eivät arvaa, mitkä vahdit pihamaalla ovat.

Pojantyttäreni kanssa olemme katselleet sitä hommaa. Olen yrittänyt selittää tytölle, kun hän suurin silmin katselee hommaa, että tämä on sitä luonnon kiertokulkua. Myyrä on kissan herkkua ja se on luotu niiden pyyntiin. Vähän selittelin, että mitäs myyrät tänne pihalle tulevat. Tyhmyyttään, sillä kyllä niiden pitäisi tietää.

Sekin on nähty nyt, että myyrä irtipäästyään jopa hyökkää Majurin kimppuun, puree nenän päästä niin, että isolta kissalta pääsee parku. Katselimme ihaillen rohkeaa myyrää. Se ei karannut, vaan hyökkäili tosissaan kissan päälle. Majuri oli vähän ihmeissään. En tohtinut päästää myyrää pinteestä, koska varmaan kissa oli jo loukannut sitä pahasti. Myyrä oli shokkitilassa.






Miten lie Ruusan ja myyrän kanssa. Hän on kamppaillut vähän isomman myyrän, vesimyyrän kanssa. Meille tuli näyttämään saalista. Ja makoisasti sen pureskeli.



Voi myyrät kiltit! Pysykää poissa tältä pihamaalta! Täällä asuu kaksi suurta petoa!

perjantai 27. toukokuuta 2016

Kissoilla lököolot!

Kevät tekee mukavat kiireet kaikille tämän talon asukkaille! Siis talon asukkaita mm. kissat!





 

Pitkään aikaan ei ole Ruusan ja Majurin kuulumisista kirjoitettu. Heillä menee paksusti. Se ei tarkoita sitä, että he olisivat paksuja, päin vastoin, tähän aikaan laihtuvat. Mutta heidän henkinen olotila on varmaankin paksu. He ovat niin tyytyväisiä olotilaansa. Yleensä nuuskimassa pihan joka kolkkaa, varsinkin Majuri. Ruusa tosin tulee tervehtimään myös kaikki vieraat.

Pääasiassa he kulkevat lähipelloilla. Myyrä on usein hampaissa, kun näyttäytyvät. Yhden ainoa pienen myyränkolon löysin pihamaaltani. Joten ovat kissat tehtävänsä suorittaneet.  Majuri on saalistanut muutakin. Lintuja!! Olen emäntänä ollut siitä tosi surullinen. Ja vaikka kuinka hänet haukun, ei se näytä loppuvan. Olenkin nimennyt hänet murhaajaksi. Jos se olisikin tietoista, mutta kun se on vaistonvaraista eläimellä, ei voi mitään. Kuvittelen kyllä, että linnun täytyy olla vanha, sairas tai typerä, jos se joutuu kissan hampaisiin. Varsinkin Majurin, joka on niin kömpelö. 

Siis en voi heitä lukita sisälle. He ovat jo kuukauden ajan nukkuneet terassilla vahtien pihan tapahtumia. Eivät he juuri aikaa sisällä vietä, ei edes sateella. Se miksi he tupaan tulevat, on usein kysymys siitä, jos emännällä olisi jotain hyvää tarjota. 

Yhden jutun olen tehnyt ihan kissoja varten. Kun kirppisaitan pari alalautaa olivat huonon näköisiä ja osittain lahonneet, irrotin ne, ja laitoin tilalle leveämmän laudan. Siihen sahattiin kissalle oma luukku.
Tällainen luukku tehtiin ennen vanhaan aina vilja-aitan oveen, jotta kissa pääsisi sisään pitämään jöötä hiirille. Se oli heidän kunniatehtävänsä ja hyvin tarpeen. 



Kokeilin, pääseekö Ruusa siitä kulkemaan. Oitis hän ymmärsi mistä oli kysymys. Hyvin mahtui siitä kulkemaan. Luukku näyttää ahtaalta, mutta alareuna on auki.