Kissoja riittää tällä planeetalla!

Uskon, että jo Suomessa on varmaan miljoonia kissoja, kun jo monilla blogiystävillänikin on useita, minullakin kaksi. Saatikka sitten maailmassa yhteensä! 

Tämä uskomus ei ihan pitänyt paikkaansa. Tutkin netistä (tässä). Maailmassa on enemmän kissoja kuin koiria. Suomessa kuitenkin koiria enemmän kuin kissoja (metsästäjien koiria?), Kissoja noin 600 000, koiria 630 000. Aika tasoissa. 

Entä kun katselemme kaikkia maapallolla olevia kissaeläimiä! Toinen toistaan kauniimpia!

Laitan tähän Uuden Vuoden Toivotukseksi kuvan mitä kauneimmasta kissaeläimestä, jolta Ruusa ja Majuri saivat jouluterveiset erään lukijavierailijan, Elinan, kautta.

Elina blogissaan (tässä) safarimatkallaan oli onnistunut bongaamaan kameraansa tämän kaunottaren aivan läheltä ja lähetti jouluterveiset Afrikasta. Hän lupasi laittaa kauniin kuvansa tähän.

Tämä kissojen kuningatar on niin kaunis, että eivät varmaan Ruusa ja Majurikaan pahastu, jos laitan tämän kuvan uuden vuoden tervehdykseeni ikään kuin heillekin. Ylhäästä sukupuusta kotikissamme ovat lähtöisin.

Kissathan aina vaihtavat nukkumapaikkaansa. Kun Ruusa on saanut nyt virallisen luvan hivuttautua päivisinkin poikani kamariin, sinne hän kaivaa tiensä vaikka väen väkisin  (kaksi ovea) ja siellä hän kai sitten odottaa Malena-tytärtä rakkaan nallensa haarojen välissä. 

Majuri on taas käyttänyt Ruusan poistumista hyväkseen ja on vallannut minun petini jalkopään. Siinä hän sitten nukkuu yönkin lämmittäen jalkojani, kunhan löydän tuolta raskaalta ruholta jaloilleni sijan peiton alla. On karhu-unien aika!! Emännälläkin! Ihanaa!

Kissat elävät omaa maailmaansa! Yritetään me hoitajatkin, kissan siivellä elävät,  parhaamme siinä rinnalla! Hyvää Uutta Vuotta 2016 ihanat kissablogien ja siinä sivussa muidenkin asioiden kirjoittajat. Hassua miten usein kulkevat yhdessä puutarha ja kissa! Yhtä hyvin kuin metsällä kulkeva mies ja koira! Näin ainakin omassa kylässäni.

Tässä vielä videokin tästä ihastuttavasta Afrikan kuningattaresta!

Ruusan meinasi käydä köpelösti!

Vietin kissojeni kanssa vähän erilaisen joulun poissa kotoa ja tutulta pihamaalta ystäväni luona.

Eipä silti. Kissat olivat tottuneet tähänkin pihapiiriin, jossa he saavat vapaasti mennä sisään ja ulos, joten se on ollut mukavaa vaihtelua useinkin.

Heidän lempipaikkansa on siellä sauna, varsinkin jos sitä on lämmitetty. Silloin viihdytään lauteilla. Mutta siellä on myös LATTIALÄMMITYS!  Ja mikä sen mukavampaa.

Nyt he olivat saaneet jopa viltin sinne lauteille joulun kunniaksi.

Se että talossa on mukavia soppeja ja jopa tonttuja siellä täällä, on jo jouluna tutkimisen arvoinen

asia. Saati sitten pihapiiri, jossa on lymypaikkoja jahdata meheviä hiiriä. 

Lähtöaamuna siis päästettiin kissat vielä ulos. Majuri tulikin pian takaisin. Tutkimus- ja tyhjennyskierros oli tehty. Laukut olivat minullakin pakattuna.

Mutta Ruusaa ei näkynyt!! Pakkastakin alkoi jo olla lisää. Ruusa-neiti ei tykkää kylmästä. Etsimme ja kutsuimme sitä lähiympäristöstä. Ei näkynyt eikä kuulunut Ruusaa. Otettiin peli rummikuppikin taas esiin, jota pelattaessa Ruusaa odoteltiin. Syötiin lounas. Pelattiin toinen kierros peliä. Juotiin kahvit. Ruusaa ei näkynyt. Majuri nukkui sikeätä untaan saunan lämpimällä lattialla. 

Minua alkoi jo todella huolestuttaa. Oli suunniteltu, että ehdittäisiin tehdä automatka päivänvalossa. Lähdettiin taas tekemään kierros ulkona. Yritin katsella kaikki kissan tassun jäljet ja seurata niitä. Turhaan. Kutsuin ja huutelin ja katselin puiden latvoihinkin. Kiersin lähistöllä olevia pihoja (huvilapihoja). Ja kun tiesin, että eräs naapurusto oli käynyt katsomassa tilojaan, ja kissankin jäljet kiersi samaan tupaan, niin kurkistelin jopa ikkunoista. Ruusa on niin vikkelä ja peloton, että saattaa livahtaa vaikka johonkin sisälle. Mutta ikkunoissa ei näkynyt Ruusan naamaa.

Katselin jokirantaa virtaavan virran soljuessa, mutta rantajäältä ei löytynyt jälkiä. Ystäväni kiersi vähän toisaalla. Sitten hän huusi: -Ruusa on täällä mökin alla eikä pääse pois!

Hän oli kuullut surkean äänen erään huvilan lattian alta, jota kiersi ristikkopuut. Ruusa oli jostakin päässyt sinne alle, ehkä kaivamalla jotain paikkaa. Eikä hän sitten päässytkään sieltä pois. Ritilää raotettiin sen verran, että hän nyt kömpi sieltä ulos.

Kyllä hän juosta tepsutti naukuen minun syliini ja tärisi ihan kylmästä. Hän oli ollut lattian alla viitisen tuntia. Voi raukkaa! Kiitos korvaherkälle ystävälleni pelastuksesta!

Olen huomannut, että Ruusa aukoo ovia kaivamalla niitä auki, mutta ei osaa työntää mitään auki. Tässä varmaan syy, että Ruusa pääsi lattian alle, mutta  ei sitten päässytkään ulos.

Joulumatka sujui loppujen lopuksi hyvin! Matkan ajan kissat nukkuivat ihan kiltisti. Välillä kysyivät: Joko ollaan perillä? Tai: Minä en enää jaksa!

Toivottavasti Ruusa oppi työntämästä päätään joka paikkaan.

Ruusan ja Majurin joulutervehdys!

Täällä kissojen elämä on mennyt samaa rataa eikä kummempaa ole sattunut. Paitsi Majuri on nykyään ängennyt Ruusan tapaan jalkopäihini nukkumaan. Kyllä jalat pysyvät lämpiminä, mutta Majuri on niin raskas, ettei jaloille löydy aina hyvää paikkaa. 

Samoin on hän ängennyt myös pikku Malenan viereen aina kun hän täällä vierailee. Mutta siihen mahtuvat kyllä molemmat. 

Luntakin on ollut mukavasti ja pihalla näkyy kyllä paikat, missä ovat temunneet. Suurempien eläinten jälkiä ei ole näkynyt, onneksi. Paitsi että kerran havahduin iltayöstä, kun huuhkaja huhuili aivan lähellä. Kissatkin nostivat kaulaansa ja höristelivät korviaan. Kerroin tästä suuresta linnusta ja kuinka vaarallinen se on, kun se tarttuu kynsillä niskaa ja vie. Toivottavasti sillä riittää myyriä ja hiiriä.

Mutta usein he tyytyvät katselemaan ikkunasta tuota pihamaisemaa maaten työpöytäni tyynyllä. Vielä mahtuvat siihen molemmat. Siinä tuo yhteinen pesukin usein sujuu.

Mukavaa joulua kaikille blogikissoille ja niiden ystäville! toivottavat Ruusa, Majuri ja emäntänsä.

Majurille maja!

Niin ainakin Majuri luuli, kun pikku neidit täällä alkoivat rakentamaan majaa. Siihenhän raahattiin talon tuolit, kaikki tyynyt ja viltit, huivitkin tarvittiin ja vaikka mitä. Ruusutarhakin oli tehnyt ruusuista huiveista ja tarjottimista.

Kun tytöt sitä aikansa asustivat ja hiljentyivät muihin tehtäviin, oli kissojen vuoro. Ruusa kävi ympäristön nuuskimassa, mutta siirtyi, kun Majuri tuli siihen ISONA JA MAHTIPONTISENA.
Hän asettui oitis ihan keskelle sitä asumaan. Kas, ovat tehneet minulle oman majan! Aika hieno!

Tytöt ihastuivat. Hei, Majuri tykkää meidän majasta. Saa se siinä asua. Tytöt kävivät laittamassa yhden liinan Majurille peitoksi ja Majuri oli tyytyväinen.

Näin kävi. En raskinut purkaa majaa yöksikään. Majuri nukkui siinä makoisat unet. Seuraavana päivänäkin käveli siihen ruokakupilta, kierteli ja kaarteli, nuuski ja ihmetteli. Maja oli kadonnut. Voihan nenä!

Tässä kyllä mennään jo vähän liiallisuuksiin!!!