Kissan ryökäle!!

Majuri oli vähän nyreissään minuun.

Pääskyspariskunta on liverrellyt ilosta, kun ovat taas pitkältä matkaltaan saapuneet kotikonnuilleen. He suunnittelevat kovasti pesäntekoa tuonne navetan ylisille. 

Eilen yllätin heidät istumassa ulkoeteisen parrella, jossa Majurikin seurasi niiden puuhia. Kun tulin yllättäen eteiseen, linnut säikähtivät ja lentelivät ympäriinsä. Toinen ehti oviaukosta ulos, mutta toinen yritti ikkunalasin läpi, löi kai päänsä ja putosi ikkunalaudalle kukkapurkkien väliin. 

Majuri äkkäsi siihen kuin musta salama. Hän sai linnun hampaisiinsa ja puulasi ulos. 

Ja minä hädissäni perään. Sain Majurin kiinni. Kyllä oli leuka lujasti kiinni. Väkivalloin sain väännettyä Majurin leuan auki. Lintu lensi heti jonnekin korkeuksiin, jossa toinen jo hättäili. Se vaikutti olevan ihan kunnossa, Löysinkin molemmat livertelemässä anteenin siiveltä. Toivottavasti se ei ehtinyt vahingoittua. 

Arvata saattaa, että Majuri ei siitä tykännyt. Katsahti minua ihmeissään ja lähti kävelemään. Ja minä motkotin hänen peräänsä.

Varmasti monella yleinen hätä linnuista, kun kissa on pihapiirissä. Olen hävittänyt pari linnunpönttöäkin, koska kissat kiipeilevät puussa ja häiritsevät. Se saalistusvietti! Vaikka kuinka annan heille ruokaa (usein jää syömättä) ja vaikka kuinka kantavat myyriä pelloilta. Lintu haastaa aina.

Katselin eilen myös, että onpas Majuri taas pyynnissä ja tarkkana. Ja niin hievahtamatta. Mutta....

No nyt se jahtaa varmaankin myyrää.

Taitaa pian hyökätä...

Jopas on jännittyneenä!

Höh! Kun tulin lähemmäs, huomasinkin, että se oli vain hiiltynyt lahotukin pää, joka ei nuotiossa palanut kunnolla.

Kyllä linnutkin osaavat härnätä kissoja ihan äärimmilleen!

Kissani ovat kotini 'vahtikoiria'

Enemmän ja enemmän Majuri on ottanut paikakseen kotini verannan yhden tuolin, josta hän näkee koko puutarhani ja kaiken mitä siellä tapahtuu. Ruusa siellä nukkuu usein myös, hänen paikkansa on sohvalla. Joskus Majuri nukkuu myös etupihan avoimen ulkoeteisen puusohvalla katsellen tielle päin. 

Olen rakentanut olohuoneesta laskeutuvan porrasaskelman verannalle siten, että edessä on sopivan kokoinen lankku ja siinä kissan menevä rako. Sinne alle he voivat piiloutua vaaran uhatessa ja ovat sitä käyttäneetkin. Varsinkin Ruusa, kun vieras kissa hiipii paikalle.

Lammasturkki vuoteena on yölläkin lämmin ja hyvä suojaväri Majurille. 

Pikkuisen yritän suojata kalusteita kissankarvoilta.

Tässä näkymä, jonka kissat näkevät verannan laajasta oviaukosta. 

Majuri on vahtikissa. Silmät usein sirrillään se vahtii ja katsoo kaiken mikä ulkona liikkuu. Se hyökkää heti, jos vieras kissa tai muu pienempi näyttää siellä elonmerkkejä. Ihmisistä hän ei välitä. Nykyään, kun yötkin ovat plussan puolella, siellä hän haluaa nukkua. Jos kutsun yöksi sisään, hän vain nostaa päätänsä, vilkutta silmiään ja asettuu uudelleen nukkumaan. Siinä hänen paikkansa. Tuulikellokaan ei häntä häiritse. Olenkin todennut, että tuulikellon kirkas ääni helisee aika kauas, esim. isomman pedon korvaan ja pysyttelevät poissa. Uskon, että se olisi hyvä asettaa jokaisen terassille. 

Ruusa taas vahtii pihapiiriä, kuljeskii ympäriinsä enemmän kuin veljensä. Haistelee ja tutkii pellot lähistöllä ja kantaa tuon tuosta myyriä ja hiiriä hampaissaan näytille. Välillä jättää ne pikkuveljensä syötäväksi. Kun kehun, hän kiehnää ja kehrää. Toi hän kyllä oravankin yksi päivä. En kehunut. Ruusalla olikin korvat vähän luimussa, valmiina pakenemaan saaliinsa kanssa. Käänsin selkäni hänelle ja kävelin vihaisesti mutisten pois. Majuri tuli paikalle ja odotti. Ruusa söi puolet ja jätti toisen puolen veljelleen. Näin se sisaruussuhde pelaa ja äidin vaistot Ruusalla.

The old gray cat is sleeping....

Majuri on sairas

Olen huolissani. 

Majuri on vain nukkunut ja maannut, välillä paikkaa vaihtanut, ulkonakin käynyt, mutta haluton ja apea. Hän ei syö, tuskin juokaan. Aloitin eilen antibioottikuurin, mikä jäi viimeksi haavahoidossa käyttämättä. Päiväys oli vielä hyvä.

Tänä aamuna sain hänet eläinlääkärille. Istuin odotushuoneessa, enkä voinut olla kuulematta surkeaa keskustelua kissasta, joka oli kärsinyt tuskia jo pitkäänkin. Eläinlääkäri jutteli, että kissa on niin huonokuntoinen, ettei hänen mielestä ole syytä pitkittää kärsimyksiä. Kissalle annettiin rauhoittava piikki ja sitten nukutettiin pois. Kissa parkui piikittelystä.

Majuri odotteli kiltisti kantolaukussaan, vilkaisi aina välillä minua, silmissä pieni pelko.

Eläinlääkäri oli nuori, ehkä vasta valmistunut tai harjoittelija. Hän ei löytänyt välineitä, haki ja oli vähän hajamielinen. Tutkiessaan kissaa ja kuunnellessaan sairaskertomusta minulta, hän päätti ruiskuttaa nahan alle nestettä, joka ehkäisi kuivumisen. Hän meinasi, että ei ole hyvä, että kissa on niin kauan ilman nestettä tai ruokaa. Kun hän päätti ottaa verikoetta, eikä parin yrityksen jälkeen löytänyt suonta, päätin katkaista Majurin kärsimyksen. Se oli jo liikaa hänen mielestään ja parkui surkeasti. Kuitenkin hän kärsi niin nöyrästi veden ruiskutuksen. 

Jos kerran vika on munuaisissa tai maksassa, voi Majurin päivät olla luetut. Jos ei antibiootti auta, niin mikä? Lääkäri kertoi kyllä ihan vakavana, että kissa on tosi sairas, kun on noin hiljainen. Hm. Majurihan on hiljainen ja kiltti. Ehkä edellisen kissan kohtalo minua hirvitti, joten niine hyvine lähdin sieltä. Tosin sain jotain ruokahalua antavaa lääkettä ja muutaman ruiskun, jolla voin yrittää syöttää Majuria. Ruiskeella annoin hänelle veden kera antibioottilääkkeenkin. Sekoitin siihen myös vähän oliiviöljyä mahdollisen karvatukkeuman vuoksi. 

Siellä se nukkuu valittamatta pöydän alla ja kehrää, kun sitä silittelen. Silmät ovat kirkkaat, ja hän seuraa liikkeitäni. Vielä.

Ruusa on kuitenkin samassa vauhdissa, oli melkein koko yön ulkona ja nyt nukkuu rakkaansa kanssa.

Ei Majurini kuitenkaan näin sairas ole. Miksikähän tätäkin on kuvattu? 

Myyristä...

Miten se oikein onkaan? Jotkut pelkäävät myyriä jo myyräkuumeenkin vuoksi. Tiedän ihmisiä, jotka ovat saaneet myyräkuumeesta pahoja jälkitauteja, maksan viottumiseen asti.

Mutta olen lukenut, että kissat eivät niitä levitä. Vai onko näin? Kissat eivät mielestäni saa myöskään tartuntaa. 

Olen onnellisessa asemassa puutarhaani nähden, sillä löysin yhden ainoan myyrän kaivaman käytävän pihaltani, kun naapurustossa niitä on satoja. Kaikki valittavat myyristä ja niiden aiheuttamista tuhoista. Joidenkin ruusut, puut tai muut pensaat ovat rusakon jyrsimiä. Varsinkin Majuri vahtii joka ikisen liikkeen verannan tuoliltaan ja tekee päivittäisiä vaelluksia pihan ympärillä olevilla pelloilla. Kissat eivät ole pelkästään lemmikkejä, he hoitavat oman tehtävänsä maalaistalossa.

En usko kuitenkaan, että edes Macho-Majurini uskaltaisi ajaa rusakkoa pois pihastani. Tai voihan sekin ihme tapahtua. Onhan se niin iso otus, minun Majurini.

Kissani pyydystävät myös paljon isoja, lihavia vesimyyriä. Olen nähnyt, että Majuri syö sellaisen, mutta olen nähnyt myös puoleksi purtuja ja jopa hännättömiä vesimyyriä pihallani. Joten ihan suurinta herkkua ei vesimyyrä ole. Joku väitti, että kissa ei syö ollenkaan vesimyyriä. Onkohan näin?

Otin kuvan vesimyyrästä tulitikkurasian kera, jotta sen koko tulisi esiin. Kyllä siinä on Ruusalla raahamista, kun hän tuollaisen tuo pihaan.

Mutta valitettavasti... kissan saalistusaistit toimivat myös vahingollisesti. Viimeksi löysin Ruusan hampaista jo kuolleen kivitaskun. Ja naapuri meinasi uittaa jo Ruusan purossa, kun huomasi sen tuhonneen valkojalkaviklon. Saamarin pedot!

Pienen pianistin esittämä 'Kissa ja hiiri'. Tosi taitavaa!

Majurilla on pitkä muisti!

Siivoilin keittiössäni, kun kuulin ihmeellistä rapinaa ikkunan luota. Se rapina oli melkein rummutusta. Katselin ikkunasta ja näin Majurin silmät kiiluvina ikkunan alla ylös katsoen. Ylös katsoin minäkin ikkunan ylärajaan ja näin siellä oravan pienet varpaat ja hännän pään. Se oli nähtävästi jopa kiivennyt seinää pitkin pelastuakseen kissalta ja nyt oli päässyt ikkunan ylälaudalle. Hädissään se siinä tassutteli edestakaisin.

Menin päättäväisesti ulos, tempasin tuon kamalan mustan pedon syliini ja kannoin sisälle.

Voi kamala mikä hätä hänelle tuli! Vähän minulla säälitti Majuria. Hän kulki ovelta ovelle, jopa pannuhuoneen ovelle, naukui kamalasti ja katseli minua anovasti. Eikö tuo emäntä ymmärrä, että hänellä on saalis kiikarissa!

 

Majurin huutoa ei tahtonut jaksaa kuunnella. Hän kulki ovelta ovelle ja huusi. Ei hänen päähänsä mahtunut ajatusta, että oravaa ei saisi pyytää. Talossa oli väkeä ja he kulkivat ovissa, joten en jaksanut enää vahtia häntä, vaan telkesin hänet pannuhuoneeseen, missä hän jatkoi huutamisaan. Mietin, että kuinkahan kauan Majuri jaksaa muistaa oravan olemassa olon siellä ikkunalaudalla.

Talon muu väki oli huolissaan pikkuisesta oravasta. Ikkunan eteen etsittiin korkeaa keppiä tai lautaa, jota myöten orava pääsisi pois. Tuollainen pitkä oksankarahka sitten löytyi. Orava oli nähtävästi yhä shokissa ja niin peloissaan vielä, että ei ymmärtänyt pelastustaan, vaikka odotimme sen rauhoittuvan. Pikkuinen Malena-tyttönen seurasi kauhistuneena tilannetta. Selitimme hänelle, että nyt haluamme pelastaa oravan. Jos vaikka Majuri oppisi nyt ymmärtämään, ettei oravaa saa pyytää. Alla olevassa kuvassa orava kurkistelee hätäillen ikkunalaudalta ja kulkee edestakaisin.

Talo tyhjeni pikkuhiljaa. Majurin ääni pannuhuoneessa oli jo hiljaisempi. Silloin tällöin kuului surkea naukaisu kuitenkin. Minäkin lähdin välillä tekemään talkoita tietyömaalle.

Kun tulin takaisin, en nähnyt enää oravaa. Ehkä se viimein oli uskaltanut kiivetä puunkarahkaa pitkin pelastukseen. Olihan jo kulunut parisen tuntia tapahtuneesta. Päästin Majurin ulos ja tarkkailin häntä. Eikös mitä! Majuri kurahti hyväksyvästi ja säntäsi oitis ikkunan alle. Kierteli siinä ja katseli ylös vähän ihmeissään. Saalis oli hävinnyt.

Täytyy myöntää, että kissalla on aika pitkä muisti!

Tässä kaunis kertomus ystävyydestä