Se hetki kun Ruusa tulee syliini

On varmaankin olemassa enemmän ja vähemmän halukkaita sylikissoja.

Onneksi Ruusa ja Majuri eivät ole mitenkään 'himokkaita' sylikissoja ja silitettäviä. Heillä on hetkensä, mutta ei liiemmälti. Enhän ehtisi paljoa muuta tekemäänkään!

Ruusalla on ihan omalaatuisensa hetki, milloin hän tulee syliini. Luulisinkin, että Ruusa on aika musikaalinen. Nimittäin juuri silloin, kun olen tietokoneella istumassa ja soitan jotain kaunista musiikkivideopätkää, niin Ruusa nousee makuultaan, puskee niskaani työpöydän päältä ja haluaa syliini. Samalla kun hän istuu syliini kehräämään, hän katselee tietokoneeni ruudulta mistä se musiikki tulee. Välillä hän painaa pään sukkeloon johonkin sylini koloon ja on onnellisen näköinen. 

Siis Ruusa tulee syliini kuuntelemaan kaunista musiikkia!! Äskenkin tuli, kun pieni Ramona-tyttö lauloi, Ruusa katseli sitä ihmeissään ja näytti nauttivan siitä. Vaikka luulisi että nytkin hänelle uni maistuisi, sillä hän tuli vasta ulkoa oltuaan siellä aamuyön ja syötyään paksusti, ja oli jo asettunut ihanaan uniasentoon ikkunan eteen. Mutta ei. Musiikki herättää hänellä sylivaistot. Näin on käynyt monet kerrat, mutta vain kauniin ja herkän musiikin kohdalla.

Youtubesta löytyi ihan kissoille tarkoitettua rentoutusmusiikkia...annanpas tämän nyt soida tässä. Ruusa lähti jo ulos. Siellä on mukava ilma!

Iita- ja Janne-kissojen muistolle!

Lapsuuteni ensimmäinen kissa oli Pipsa, joka vei pikku-siskoni kaikki tutit ja puri ne rikki.

Sitten oli Tassu, joka muutti naapurista meille, kun isäntäväki muutti kaupunkiin. Se oli viisas kissa, varmaan viisain, ketä olen tavannut ja siitä olisi monta tarinaa. Valitettavasti se oli meillä vain pari kolme vuotta, kuoli kissaruttoon. Se oli hirveää!

Minulla on ollut montakin kissaa siinä välissä, vähän huonolla tuurilla. Yksi kuoli tapaturmaisesti ja yksi karkasi, toinenkin. Mooses-kissa jäi asumaan vanhaan taloon uuden asukkaan kanssa, kun minä muutin tähän nykyiseen.

Tässä talossa on minun aikanani asunut kolme muuta kissaa, joista kaksi tuossa taulun nurkassa; sisarukset Iita ja Janne, erottamattomat. Naapurin isäntä kysyi, että eikö me voitaisi ottaa kaksi kissaa yhden sijasta, kun ne kaksi ovat niin kavereita keskenään. Ne olivat jo aika isoja navettakissoja, kun syksyllä haimme ne oikein autolla siksi, että ne eivät haistaisi tulla takaisin. Eivät lähteneet takaisin, suorastaan tulivat omin avuin autoon ja kun pääsivät lämpimään huoneeseen ja saivat ruokaa, he olivat onnensa kukkuloilla. He ymmärsivät päässeensä hyvään paikkaan. Niistä olisi juttua vaikka kuinka, mutta tarkoitukseni oli tässä esitellä vähän kissataidetta. 

Tämän taulun teetätin (katsoin vieressä, kun sitä tehtiin) papyrukselle Egyptin eräässä taidemuseossa. Silloin ajattelin, että tuon sen näideb kissasisarusten muistolle. Janne eli 18-vuotiaaksi, sydän aivan loppu, joten armahdimme häntä vähän eläinlääkärin luona. Samoin Iitaa, joka eli yli 20 vuotiaaksi. Suuremmoiset perheenjäsenet he olivat tässä talossa! 

Egyptissähän kissaa kunnioitettiin korkeasti ja siitä on olemassa hautamaalauksiakin. Tuossa sinisen kissan jaloissa on sitten vasemmalla Iita, jonka tunnisti parhaiten valkoisesta hännänpäästä ja oikealla Janne täysin mustan hännän kanssa. En muista nyt ollenkaan mitä tuossa ylhäällä lukee. Harmi!

Sitten heidän kanssaan eli myös kolmas kissa, jonka kanssa oli vähän tuollaista rotuvihaa. Eemeli oli pitkäkarvainen, nähtävästi norjalaista metsäkissarotua. Hänellä oli isot tassut. Koska häntä oli aina kuin lamppuharja, Iita varsinkin luuli, että Eemeli  on aina vihaistuksisssa. Toimeen he tulivat kuitenkin ilman suurempia tappeluita. 

Tässä on dokumentti kertoen kissan historiasta alkaen Egyptistä. Se tosin kestää puoli tuntia ja on englanninkielellä, mutta jos se kiinnostaa...

Kissojen mielipaikkoja

Varmasti jokaisella kissalla on omat mielipaikkansa. Usein se on talon miespuolisen päiväunilla ollessa hänen vatsansa päällä. Tuttua?

Minun kissani Ruusa ja Majuri eivät ole mitään kauheita sylikissoja (onneksi). Ruusa ei pysy sylissä ollenkaan. Kun otan hänet syliin halattavaksi, hänen pieni hento kehonsa kiemuroi pian pois. On vain eräs hetki, kun Ruusa kiipeää syliini, mutta kerron siitä toiste. Majuri katselee lattialla minua hyvin kiinteästi anova katse silmissä usein, kun istun TV:n ääressä ja kudon. Taputan silloin polveani ja hän hyppää syliin. Ei niinkään syliin, mutta lutkuttamaan jotakin paidan hihaani. Siis edelleenkin. Parin minuutin päästä hän rauhoittuu siihen kehräten ja pienet unet ottaen, mutta kohta häipyy joko tuolin alle matolle tai omalle tuolilleen nukkumaan.

Kuitenkin voisin sanoa, että Majurin mielipaikka on terassi, jossa hän jollakin silmällä pitää vahtia kaikesta mitä siinä pihalla tapahtuu. Vahtikissa! 

Ruusan mielipaikka on juuri se kamari, mihin ei saisi mennä, ja johon hän on oppinut ovet hiljaa aukaisemaan ja livahtamaan. Ja jos muistan laittaa oikein lujasti ovet kiinni ja kiellän häntä sinne menemästä (silloin kun näen), niin hän käpertyy sängylleni nukkumaan. Usein syntyy tappelu, jos Majurikin siihen änkee. Siinä sitten onkin vähän pulmaa, jos luovutan sen sängyni jollekin vierailleni ja he eivät siihen kissaa halua. Mutta oppii Ruusa senkin.

Suosituin paikka molemmilla on kuitenkin minun työpöytäni, johon olen asettanut heille viltin ihan heille maattavaksi ikkunan eteen. Siitä näkee myös maailman, mikä kissoille on aina tärkeä nähdä. Siinä he usein yhdessä hoitavat toisiaan ja nukkuvat. Mahtuvat siihen molemmat.

Joillakin ei ole sitä toista elävää...niin on nalle!

Siivota kissojen kanssa

Kaikki kissaihmiset ovat varmaan huomanneet, että kissat viihtyvät siisteissä paikoissa ja yleensä makaavat esim. vastapestyn pyykin tai silitetettyjen vaatteiden päällä. Sekin tiedetään, että kun on siivouspäivä ja viedään matot lattialta ja siirretään huonekaluja, niin kissat oikein villiintyvät. Mukavaa vaihtelua heille! He ottavat kiinni pölypalleroita, juoksevat harjan perässä ja kellivät roskakasoissa jopa. Ihan kuin koko touhu tehtäisiin ihan heitä varten.

Paitsi kun emäntä ottaa pölyimurin. Täällä ainakin Majuri livistää mieluummin ulos tai aivan toiseen huoneeseen. Ruusa naispuolisena on uteliaampi. Kuten yhä hän vahtii suurella mielenkiinnolla pesukonetta kylpyhuoneessa ja siitä valuvaa vettä.

Imurikin on siinä samoin vahdittavana, että mitä se yleensä tekee. Mutta tietyllä etäisyydellä! Uteliaisuudeltaan Ruusa ei kuitenkaan voi mennä Majurin lailla piiloon.

Mitä ihmettä varten tuollainenkin tuossa pörrää?

Ja miksi siitä lähtee luollainen imu ja puhallus? Pelottaa!

Parasta katsella tuota vehjettä vähän kauempaa!

Mutta miten opettaa kissat siihen, että voisin imuroida nyt keväällä heistä lähtevän ylimääräisen karvan pois. Se olisi tosi fiksua! Jotkut kissat suostuvat siihenkin, kun tällä videolla.

Vastaan haasteeseen...

Mollyn blogista Jonninjoutavaa löysin haasteen vastaakseni hänen kysymyksiinsä. Kiitos Mollylle huomiosta! 

1. Mikä on lempikukkasi tai koristepensas ja miksi.  

Minun kukkani on kielo. Oma äitini piti siitä myös, kertoi mistä niitä lapsena löysi, koska hänen kotiseudullaan se oli harvinainen. Kun muutin asumaan Linnalanperälle, sain pian tietää, mistä löytyy kieloja (täälläkin harvinainen villinä). Joten minulla on ollut joka juhannuspäivän rituaalina mennä metsään puron varteen poimiakseni kieloja. Nykyään poimin niitä niin paljon, että naapurin mummullekin riittää. Kun sain ensimmäisen poikani, eräs tyttöystäväni oli nähnyt mieheni menevän kielokimppu kohti sairaalaa ja oli heti arvannut miksi. Koulussa kerroin aina jännittävän kielotarinan, jotta lapset muistaisivat kuinka myrkyllinen kasvi on kyseessä.

Olen yhä enemmän kiintynyt suklaa-aroniapensaaseni, joka on vähän kituliaasti kasvanut. Jos se on tehnyt marjoja, niin linnut napsivat ne ensimmäiseksi. Viime vuosina olen pitänyt siinä verkkoa. Jotenkin se pensas muistuttaa minua siitä, kuinka mikään/kukaan ei kukoista ilman rakkautta. Ensi keväänä yritän siirtää sen parempaan paikkaan. Se on liian kuivassa ja aurinkoisessa paikassa kituutellut jo 10 vuotta. Sen marjat ovat tosiaan mehukkaan makeita. Mutta tottakai juuri RUUSUPENSAAT  ovat sydäntäni lähinnä nyt.

Kuvassa Tarja Halonen -ruusu eli Tarjan ruusu.

2. Jos olisit naispoliitikko, niin kuka ja miksi tai kuka maailmalla menestynyt suomalainen nainen on ihanteesi ja miksi.

Ihailen jokaista sellaista naista, joka ei tee politiikkaa pelkästään itsensä kunnian tai edes aatteen puolesta. Ihailen sellaista naista kuten miestäkin, joka tekee työtä ihmiskunnan puolesta vähän laajemmin pelkäämättä että joutuu leimatuksi tai jopa uhatuksi. Elisabet Gren ja Tarja Halonenkin on osoittautunut tällaisiksi, sekä Helena Ranta, joka on kohdannut ihmisen pahimman tuskan maailmalla ja tuonut sitä tietoisuuteen puolueettomalla lailla. Muuten en ole kiinnostunut politiikasta. Tosin olen ollut mukana lautakunnissa, mutta enemmän asiantuntijana kuin politiikassa mukana ollen.

3. Pidät kissoista, mutta onko se tavallinen lyhytkarvainen kotikissa vai sinisilmäinen puolipitkäkarvainen Ragdoll.  ( räsynukkekissa )

Ihailen kaikkea luonnon luomaa. En tiedä pidänkö siitä, että eläimiin kosketaan tekemällä heistä jotenkin enemmän kauniita tai erikoisia (esim. venäjän vinttikoira). Meillä kaikilla kuten eläimilläkin pitäisi olla arvostus sellaisena kuin luoja on heidät luonut. En oikein ymmärrä näyttelyperiaatettakaan. En oikein arvosta missikisojakaan tai yleensä kilpailua. Joten tästä johtuen arvostan ihan tavallista kotikissaa ja olen onnellinen, jos voin luoda heille sellaiset olosuhteet, että he saavat olla ja asua oman luonteensa mukaan.  Mutta ymmärrän myös sisäkissoja, jotka eivät tiedä muunlaisesta elämästä. He antavat koko sydämensä ja hoitavat ihmistä tehden kodin kodiksi. Ehkä se on yksi heidän suurista tehtävistään.

4. Voitat lotossa ja lähdet rentoutuslomalle Suomen Lappiin vai Kreikan saaristoon ja miksi.

Voisin yhtä hyvin lähteä molempiin. Olen jonkin verran kiertänyt Lapissa, vaeltanutkin siellä ja ihastunut luontoon kuten ihmisiinkin siellä. Olemme rikkaita, kun omistamme niin laajan mahdollisuuden kokea erilaisuutta Suomessa. Kreikasta pidän myös. Olen ollut perheen kanssa Korfulla ja yksin Ateenassa. Siellä tein retken Delfoihin ja sinne haluaisin vielä palata vähän pitemmäksi aikaa. Tosin minulla on siellä tuttuja, jotka kertovat muistakin mielenkiintoisista paikoista. Tunnen surua tavallisen kreikkalaisen puolesta kaikesta siitä mitä siellä nyt tapahtuu.

5.Oletko mieluimmin palkkalistoilla vai yksityisyrittäjä ja miksi.

Joskus nautin olla irtolaisenakin, eli nuorena itsellisenä tein aina sen verran jotain työtä (oppiakseni eri asioita), että sain matkarahat taas lähteä johonkin. Olin kulkurina 18 vuotta, eli toteutin lapsuuteni haaveen. Äitini kerran kysyi minulta ollessani 6-vuotias miksi haluaisin. Vastasin, että kulkuriksi. Ehdin myöhemmin opiskella jopa maisteriksi ja viimeiset 20  vuotta olin pysyvästi palkkalistoilla. Nyt kun jäin eläkkeelle, tein jotakin sellaista, jota merkonomikoulutuksen käyneenä aikoinani kirosin: -Ei koskaan yrittäjäksi. Nyt ymmärrän, kuinka tärkeätä sekin on ja tulee varmaan olemaan yhä tärkeämpää tämän maan tulevaisuudessa. Minäkin nyt eräänlainen yrittäjä. Tosin en tee sitä elääkseni tai rikastuakseni. Tai teen sitä henkisesti rikastuakseni ja antaakseni vuorostaan jotakin muille.

Joten....pitkästi taas tuli sanoja ja filosofointiani. En voi sille mitään. Kysymykset kirvoittavat mukavasti mieltä.