lauantai 19. heinäkuuta 2014

Persokerttu!

Olen joskus aikaisemmin kirjoittanut kulinaristi Majurista. Hän kun tulee kanssani sohvalle usein odottamaan milloin mitäkin herkkua, kuten homejuustoa, chipsejä tai popcornia. Maiskis!

Kun minun ei ole oikein terveellistä rapata noita kakkuastioita enää eikä ole aina sitä toistakaan rappaajaa, niin annoinpas tämän roolin Majurille! Voi kun hän on tyytyväinen ja astia tulee puhtaaksi! Viikset vain vähän liisteröityy. Tässä marjarahkakupin ääressä!




Tiikerit rakastavat meloneita!

maanantai 14. heinäkuuta 2014

Kissani ihastuivat sinisievikkiin!

Koska muistan jokikisen kukan, mitä äitini joskus viljeli, niin olen sellaisia halunnut omaankin puutarhaan. Äidin ikävää...Yksi äitini kesäkukkasuosikkeja oli sinisievikki.

Sinisievikkiähän kutsutaan myös 'vauvan silmiksi', Baby blue eyes, Ruotsissa Prinssi Kustaan silmiksi. Ja kaunista sinistä kukissa onkin. 

Minä olen muulloinkin yrittänyt sitä kasvattaa, mutta huonolla onnella. Se on yleensä kärsinyt kuivuudesta. Nyt olen yrittänyt hoitaa sitä kunnolla. Niin kissanikin. Huomasin, että he änkeävät mielellään loikoilemaan juuri samaiseen penkkiin. Joten olen yrittänyt estää sitä harsoa käyttämällä. 

Eikös he makaa harson päällä! Sitten olen laittanut harson alle puulaatikkoa ja kaikenlaista telinettä.

Sekään ei ole auttanut. Kissat ryömivät jostakin aukosta sisään. Siis kukkapenkkin näyttää tällaiselta. Ja olen luopunut. He nimittäin kellivät siinä ja syövät sitä!  Syökööt loputkin! Jälki näyttää siis tällaiselta:



Tässä sain Ruusan kiinni ihan  verekseltään. Ei se tottele minua, katsoo vain kummasti ja iskee hanakasti hampaansa sievikkiin. En ole kuullut, että sievikki olisi kissojen kukka, kuten esim. mirrinminttu tai virmajuuri.


Siis rouskis ja maiskis! Nyt ajattelin, että katson, miten kukkasen käy. Onneksi olen kylvänyt sitä myös astioihin, joista ehkä löydän vielä sen vauvan siniset silmät.

Kuten myös yllätän usein Majurin siitä hyvin siihen liimautuneena ja änkkänä. En siirry pois!


Mitähän Marulle kuuluu kaverinsa kanssa?

maanantai 7. heinäkuuta 2014

Mitä kissani sanovat valeriaanajuuresta?

Tuolla kesäkuun eräässä Kahelinkulman blogissa 'Lahja Börjelle' innotti minuakin kokeilemaan tuota kuuluisaa kissanyrttiä. Halusin nähdä kuinka hulluksi minun kissani tulevat siitä.

Kaivoin siis maasta virmajuuren ja laitoin sen houkuttimeksi kissoille. Kutsuin kissat paikalle. He juoksivat iloisesti jonkin hyvän toivossa. Näin siinä kävi.

Hei, eihän tämä ole sitä herkkua. Mikä ihmeen roistake! Ruusa pian ravisutti takajalkaansa.

On siinä kyllä aika jännittävä tuoksu, tuumii Majuri ja jää sitä nuuskimaan.

Mutta Ruusa lähti paremman perään, juolasheinää näykkimään.

Kai sitä pitää maistaa, emännän mieliksi. Eipä ole hääppöstä.

Pian leikkivät molemmat kissat naapurin ohrapellossa. Siellä on herkkuja, myyriä ja ohraa.

Ja valeriaanan juuri jäi siihen.
Mietin, että pitäisköhän kasvin olla kukassa, joten juurellakin olisi enemmän vaikutusta.

Minä itse käytän valrian-tapletteja jos en saa oikein unta. Kissoille on tarjollan näköjään monella tavalla tuota huumetta. Tässä yksi.

keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Ruusaa etsimässä

Oli jo jälkeen puolen yön, kun aloin kaipailla Ruusaa. 

Usein käy niin, että kissat joutuvat teljetyksi joko kirppisaittaan tai kahvila-aittaan, kun suljen ovet. Kissa posottaa syviä unia jossain näkymättömissä siellä, esim. pöydän alla. 

Joten nytkin lähdin tarkistamaan aitat. Ei ollut Ruusaa siellä. Huhuilin häntä navetan vintiltä. Ei näkynyt.

Silloin silmiini osui tulipalon kaltainen kajastus metsän puiden lomasta. Ihan säikähdin siinä yöhämärässä. Jotakin syvän liekehtivän punaista hehkui puiden takana. Kun savua ei näkynyt, rauhoituin, mutta lähdin tutkimaan juttua. 

Sinnehän laskee aurinko. Se oli keskiyön auringonlaskun kajoa, tulipunaisena. Voimakas kajo näkyi aika tiheänkin metsän takaa. Juoksin sisälle ja noudin kamerani. Kissa unohtui. Rämmin pikkutennareillani aika syvälle metsään kamerani kanssa ihaillen näkyä. Kumma, että en kompastunut siellä. Jotakin sain kamerani haaviin, salaperäisen metsän ja auringonlaskun.


Kun tulin sisälle, löysin Ruusan täydessä unessa sänkyni päältä. Hän oli ollut kaivautuneena vasta tuuletetun täkkini alla. Kun oli tullut kuuma, hän oli kömpinyt sieltä pois.


Nyt tilaa emännelle, Ruusa!

Muita kissojen hassuja nukkumisia...