perjantai 29. maaliskuuta 2013

Kissallista pääsiäistä!

Kotini pajunkissat höyhenineen ovat saaneet olla ihmeen rauhassa tuolla olohuoneen pöydällä. Muuten Ruusa ja Majuri ovat aika rauhattomia. Rinnan he ovat istuneet illallakin terassin tuoleilla ja ihmetelleet kirkkaana ja isona mollottavaa kuuta. Varmaan ovat tunteneet jotakin kaipuuta johonkin, mitä ei voi nimetä. Sillä olisihan kissojen romantiikan aika parhaimmillaan. Tunnen pistoa sydämessä. Miksi menemme kopeloimaan eläinten elämää...?

Kissablogini on saanut pikkuhiljaa lisää lukijoita, mukava nähdä! Tervetuloa! 

Harvoin enää pääisäiskortteja lähetellään. Minulla on sellainen serkku. Tämä kortti on varmaanin lähetetty Ruusa ja Majuri mielessänsä. Kiitos!


Muistan kouluajoilta pääsiäistaulun, jossa mm. näkyi jo vihreää nurmikkoa ja pääsiäisliljoja kukkivan. Minulle se oli satua, mutta totta varmaan Keski-Euroopassa.

Näillä kissoilla on kyllä ihmettelemistä!

maanantai 25. maaliskuuta 2013

Pyllyn pesua

Ruusan kaunein paikka on vatsa ja se alapää.

Siksipä ihaillaan kissani iltapesua, pyllyn pesua. Siinähän ei mitään ihmeellistä ole. Asiallista puuhaa.










Sillä muuhun pesuhommaan Ruusa ei varmasti suostuisi!!!

Tässä kissojen syntymäkartat.  Heillä tulee pian vuosi täyteen.

tiistai 19. maaliskuuta 2013

Majuri Mallusen metkut

Olipas aikamoinen herätys tänä aamuna kello seitsemän aikaan! 

Joku kamala otus noin 4-kiloinen hyppäsi vatsani päälle että mätkähti! Kyllä säikähdin hereille. Majurihan se oli.
Mistä kumman ihmeestä hän oli yhtäkkiä päättänyt moista? Väärään kellon aikaan? Ja vieläpä hypätä tuolla tavalla! Ei hän ennen ole tuollaista harrastanut, ehkä joskus ihan pienenä. 

Kuvassa on juuri sellainen anovan odottava ilme, johon herään yleensä aamulla. Majuri istuu työpöydälläni ikkunan edessä ja katsoo alas vieressä olevaan sänkyyn milloin emäntä herää. Sitten hän varovasti tulee luokseni. Minulla on sängyssä sellainen kulunut vanha yöpaita ihan häntä varten. Laitan sen kainalooni ja siihen tämä Mallunen asettuu sitä lutkuttamaan, kynnet hieroovat patjaani siellä alla. Majurin onnen hetki olla siinä lähellä kun silittelen häntä. Ei hän tarvitse sitä kuin noin 10 min. Sitten hän nukahtaa tai lähtee ulko-ovelle päin.

Mutta nyt kyllä tempun teki!!! Olen nykyään saanut ihmeen rauhassa nukkua yöt. Majuri nukkuu yleensä olohuoneessa omalla tuolillaan ja Ruusa sänkyni jalkopäissä. 

Onkohan tuo kevään juttuja? Odotan todella lämpimiä öitä. Kissat saavat totutella luonnolliseen yöelämäänsä ja olla yöt ulkona.

Ajoin aamulla Majurin pois sängystäni tuollaisen tempun jälkeen. Kyllähän hän hiipi sitten anovana ja anteeksi pyynnellen, nuoleskeli ja puski minua, joten piti antaa yöpaita hänelle. Nukahdin uudelleen. Heräsin kamalaan kolinaan parin tunnin päästä. Majuri oli pudottanut kivikupin ikkunalaudalta lattialle. Nähtävästi jahdannut jotain itikkaa.

Mutta ihana tuo Majuri muuten on. Tässä vähän lisää kuvia hänen kärsivällisistä ja lempeistä kasvoista:




Mitä kuuluu Marulle? Marussa on jotain yhtä hölmöö, kömpelöä ja kärsivällistä kuin Majurissakin.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Auringonpalvojat

Pakkanen paukkuu öisin ennätyslukemia näin maaliskuun laskelmissa, mutta päivät ovat ihanan aurinkoisia. Auringon puolella terassilla lämpötila voi mennä jopa nollaan. Itsekin olen jo päivittäin istunut päiväkahvilla viltin kanssa.

Kissat kyllä tietävät mitä D-vitamiini on. He suorastaan kylpevät siinä. Varsinkin Majuri makaa tuossa tuolilla vielä iltahämärissäkin syvässä unessa, vähän siristää silmäänsä, kun kutsun. Hän viis veisaa pakkasesta. Tai sitten hän kuvittelee, että lämpö jatkuu ja jatkuu, ainakin unessa.  Ruhtinaallista!


Enpäs tiennyt, että siitäkin on laulu, ihan nätti, vähän toisenlaisessa merkityksessä tosin: Cat in the sun

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Naapurin Emma-kissa

Naapurin Emma on ehkä noin viisi-kuusi vuotta vanha emäkissa, on tehnyt pentujakin. Yksi pennuista, tytär, jätettiin taloon ja niinhän siinä kävi, että tytär ei tykännyt pitkään äidistään, vaan pois jopa oli ajamassa Emmaa.

Siksikin varmaan Emma kuljeskii naapureissa kosiskelemassa uutta majaa. Tai ehkä naapurissa ei syödä kalaa niin usein kuin meillä, koska joskus ennen omia kissoja jätin kalanperkkeet pihalle lokeille ja siihen eksyi usein Emmakin. Silloin Emma nähtävästi halusi muuttaakin meille, kun kiehnäsi jaloissa ahkeraan. En suostunut.

Nyt on Emma ihmeissään kahdesta uudesta kissasta ja käy niitä tervehtimässä. Tai kiusaamassa ja meluamassa, että tämä on hänen vanhaa reviriään. Niin varmaan olikin hiirten ja myyrien pyynnin kannalta. Kehuinkin Emmaa siitä, että taloa ei enää hiiret häirinneet.

Mutta karvat pystyssä ja häntä pörhössä siinä heidän keskinäinen juttelunsa käy. Onpahan jotakin vaihtelua meidänkin kissoille. Ei he vielä ole tapelleet, mutta sekin päivä voi koittaa, kun Ruusa tulee täyteen ikään. Saas nähdä. Olen kuullut, että kolli ei tappele toisen naaraan kanssa, mutta naaraat keskenään.

Tässä Ruusa on löytänyt taas Emman hajun.
 

-  Missähän se ryökäle taas luuraa?!


Tässähän se Emma, aika mahtipontisena, ei näytä pelkäävän Ruusaa ollenkaan. Se varmasti harmittaa. Kaksi kissaa, molemmat vähän kuin kilpikonnaväritteisiä. Emmassa enemmän valkoista. Toivon, että heistä tulisi ystäviä. 



 En tahtoisi nähdä enkä kuulla tällaista!
(Kylläpäs kissani säntäilivät tietokoneelleni, kun kuulivat tätä!)

tiistai 5. maaliskuuta 2013

Ruusa kevätunelmissa


Mustaa kissaa, kuten Majuria, on vaikea kuvata niin että kasvojen herkkyys ja ilmeet näkyisivät. Ruusassa ne näkyvät helpommin. Vaikka huomaan, että käteni ei enää ole varma kuvaushommissa, tarkkuus kärsii, niin jokin herkkyys kuitenkin säilyy pikku-Ruusan mietteissä, kun hän katselee ikkunasta ulos. 

 - Tuossa nuo linnunrääpäleet taas nokkivat noita leivänmuruja. 

- Jos minulla olisi siivet, niin ette kyllä siinä nokkisi. Antaisin sellaista kyytiä, että höyhenet pölyäisivät ja vain kynnet jäisivät permannolle. Arvatkaas mihin muu menis!

- Mahtailevat noilla siivillään. Ja räkyttävät.






- No joo. Naapurin Emma tuolla taas hiippailee. Lihava kuin mikä ja aina on kyttäämässä, että jos verannalla sattuisi ruokaa olemaan. 

- En tykkää siitä. Kauhea monkuja. En kyllä jaksa kuunnella. Ja mahtailija. Väittää että tämäkin on hänen reviiriään, että on ollut jo monta vuotta. 

- Pennuiksi meitä nimittelee. Itte oot vanha akka!

- Aurinko!! Miksi se on noin kylmä nyt. Muistelen, että se oli joskus lämmin. Miksi se ei vois olla aina samanlainen? Miksi se ei aina ole?

 

- Jukra. Joskus tuo piha oli toisenlainen. Miksi se on aina kylmä ja valkoinen? Mihinkähän tämä maailma on oikein menossa?  

- Jotenkin muistan, että ihan lapsena maailma oli kauniimpi. Ja hauskempi. Sitä vain hyppeli tuolla sinne tänne. Nyt kun yrittää, niin on rähmällään syvällä jossakin kylmässä valkoisessa.

- Olispa vielä pieni!

 - Kuule emäntä. Miksi minun pitää tulla isoksi? Ja miksi minun pitää pissata lumeen? Ja missä ne ihanat harmaat paistit ovat? Miksi minulla ei ole siipiä? Olisinpa haukka.


- Räyh! Nappaisin kaikki pikkuiset lentävät, jotka minua on aina kiusanneet ja ilvehtineet, kun en saa maasta niitä kiinni. 

- Olisin maailman pelottavin ja suurin haukka. Tarttuisin tuota Emmaakin kynsillä turkkiin kiinni ja nostaisin ilmaan ja näyttäisin sille, että missä se minun reviiri on! Ja lentäisin ja puottaisin sen tuohon lampeen ja nauraisin päälle.

- Kyllä oppisi olemaan hiljaa!

- Eihän sitä tiedä mitä ihmeitä tässä vielä tapahtuisi. Jospa odottelisin. Jotain ihmeellistä on kyllä ilmassa.




Ruusa-raukka! Kissojen maaliskuu! Voisko Ruusan sydämessä jotain liikahtaa?

Cats Musical 'Memory'

lauantai 2. maaliskuuta 2013

Kissa juttelee hännällään

Poimin tuollaisen elekieliopastuksen siitä, miten kissa milloinkin hännällään 'puhuu'.

Sitä tulee harvemmin 'kuunneltua'. Sen toki tiedän, että kun kissa tahtoo ruokaa, sillä hännänpää liikkuu ja asento on varman suora. Tai kun se tulee tervehtimään, häntä sojottaa iloisen pystyssä. Tai kun kissa on hermostunut, se vispaa häntäänsä pitkin lattiaa.

Selasin kuviani ja huomasin, etten ole kuvannut häntää!! Enkö ole kuunnellut kissaani! Toisaalta ne hännät vilestävät siellä sun täällä niin vikkelään, ettei ne ehdi kameran linssiin, ainakaan minun kameraani.


Utelias häntä.

Häntä vispaa, kohta hyökkään!
Entäs sitten, kun kissa itse puhuu häntänsä kanssa?