maanantai 25. kesäkuuta 2012

Kissat rakastavat kiipeilyä!

Voi hurja, miten onnellisena pikkukissani ovatkaan kirmanneet pitkin pihamaata! Se vapaus on ollut riemuisaa. Ja luottavaisena olen seurannut heidän puuhiaan siellä. Eivät he kauas mene, ja kun kuulevat auton tai muun moottorin äänen, säntäävät he korvat luimussa terassin lattian alle tai sisälle. Muutenkaan he eivät viihdy pihalla yksinänsä, vaan kulkevat mieluiten ihmisten mukana siellä. 

Harmillista on kyllä se, että jotkin kukkapuskat ovat kuin roistikkoja, levällään maata myöten kuin hävityksen jäljiltä. Mutta onhan minulla kukkia, pystyssäkin vielä.

Ja ah, kun kissat löysivät puut; omanapuu ensin, sitten vaahtera ja tammi. Paksurunkoinen koivu tuotti vaikeuksia, pienet kynnet eivät riittäneet sen pintaan. Onneksi, sillä koivussa on kirjosiepon pesä.

Pikkuisen pelottaa
Heh, tämä on ihan turvallista!

Velipoika ihailee siskonsa rohkeutta.

Sitten hänkin uskaltaa vähän korkeammalle.

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Kaksin aina kaunihimpi

Majuri ja Ruusa olivat jo navetassa tottuneet olemaan kaksisten, kun pentueen muut sisarukset olivat jo haettu uuteen kotiin. Äitikissakin oli jo ehtinyt omille hiirenpyyntimatkoilleen, kun pienet jo saivat muuta ruokaa.

Joten nämä kaksi ovat nyt erottamattomat. Yhdessä he tutkivat maailmaa, yhdessä leikkivät, tappelevat ja syövät, näyttävät yhdessä taitojaan mm. puuhun kiipeämällä jne. Ja joskus näyttää, että yhdessä he käyvät pissallakin.  He naukaisevat kutsuvasti kun toista ei näy. He hoitavat toisiaan, pesevät toistensä korvan taustoja ja nukkuvat sylikkäin.

Niitä ei ole paljoa ihmisen tarvinnut hoitaa. En kuule niiden koskaan 'itkevän' tai valittavan. Mutta kyllä he ovat oppineet, että ihmisten seurassa on turvallista ja hyvä olla. He kulkevat sinne, minne minäkin. Eivät he yksin pihallakaan viihdy.

Joten on heitä hupaista seurailla!




Leikkiä tämäkin...

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kukkakissoja!

Voi kuinka kissani kirmaavat kukkapenkkien lomassa! Haistelevat, maistelevat, kurkkivat, hyppivät, peuhaavat...on siinä olleet vaarassakin jotkin, mutta onneksi nostavat varttansa. He ovat niiiin onnellisia saadessaan kirmata pihalla, mutta eivät mene kauas, ja ovat siellä, kun ihmisetkin ovat. Heti tulevat sisään, jos muutkin menevät. Samoin, kun kuuluu traktrorin, auton tai ruohonleikkurin ääni, sisään nopeasti! Viisaita kissoja!

Ihana on seurata niiden piilosilla oloa kukkien joukossa!







maanantai 11. kesäkuuta 2012

Kissat ja lapsi

Yksi jännittävä hetki oli se, kun lapsi tuli kylään kissoja katsomaan. Tässä tapauksessa oma Ruusunnuppuni.

2-vuotias lapsenlapsi itse oli aivan jäykkä jännityksestä, kun hän tuli. Hänelle oli kovasti puhuttu kissoista ja vasta automatkalta herättyään muutenkin uninen ja hämmentynyt. Kissat juoksta pirottivat tästä tietämättä iloisesti lattioita.

Miten reagoi lapsi kissan leikkeihin ja miten hänen elimistönsä kohtaa kissan?

Muutaman tunnin päästä yhteiselo näytti tällaiselta:

Miu, haluan leikkiä kanssasi. - Hm. Enpä tiedä.

Yhdessä rakennettiin legotalo, mutta kissathan sen valtasivat.


Laula meille!


" ati iti alla, tuli alli halla´'

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

Vahinkoja

Kyllä on ollut monenlaista hommaa kissoilla!

Kun alkujännityksestä on päästy, niin vilskettä on riittänyt. Olen joutunut poistamaan pöytäliinat ja herkemmät esineet ylemmäksi. Ovissa joudun liikkumaan tosi varovasti. Tänään meinasikin käydä jo pahasti, kun ovelle mennessä katsoin, että lattia oli tyhjä ja yhtäkkiä parahtikin kissa oven välissä. Onneksi ei mitenkään käynyt.
Vielä.

Mutta...
yksi kukkapurkki on jo lentänyt räminällä lattialle. Ja yhdet silmälasin sangat on pureskeltu. Ja pari epämääräistä lätäkköä on löytynyt. Ehkä syy emännässä, ettei lähtenyt heti hiekkaa vaihtamaan. Kaksi hyvästi syövää kissaa saavat siinä aikamoista jälkeä.














Mitä kamalaa tapahtui? kysyy Majuri.

Sisäkasvit maistuvat yllättävän hyviltä kissojen mielestä. Varsinkin aloet on purtu rikki ja osin palasiksi. Kuvassa bambun kimpussa.



Ja kukkapenkin liljat ovat pahoin kärsineet. Niiden hennot nuppuvarret kun tuulessa ovat niiiin mukavasti heilahdelleet. Kilvan on niitä tavoiteltu.

Ja niitä parkaisuja ja itkuja kuuluu silloin tällöin, kun intoutuvat tappelemaan. Ensin vain leikillään. Niinhän ihmislapsetkin. Sitten ottaa toinen liian lujasti kiinni. Kuten ihmislapsetkin. Ja parkuunhan se leikki loppuu. Kai ne kiljahduksella tarkoittavat, että 'tuo aloitti'.



Yksi viikko on hyvin selvitty! Ja sydämeen asti tuntoja kiinnitetty!

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Majuri ja Ruusa

On aika esitellä nämä pienet kissasisarukset oikeilta nimiltänsä.


Tyttökissasta tuli ilman muuta jokin ruusuun viittaava. Kyllähän jo hänen turkkinsa väri vivahtelee tietyssä valossa ruusun vaaleanpunaiselta. Rosa-nimi on liian tuttu nykyisin pikkutytöillä, joten kaivoin esiin ikivanhan ruusu-nimen, eli RUUSA. Ruusa ilmentää myös tuollaista vanhan ajan matroonaa, edelläkävijää ja hoivaavaa naisen hahmoa, kuten pieni kissanikin on. Usein näen hänen huoltavan veljensä turkkia, pesevän hänen korvantaustojaan. Ja hän on ensimmäisenä ollut valloittamassa tilaa ja tutkimassa ympäristöään. Hänelle on tärkeää myös ruoka. Ensimmäisenä juuri hän tunnisti ruokakutsun ja tulee kuin myrksytuuli ruokakuville, kun kutsun; pshhh, pshhh! Veljensä kuikkuu jostakin, että mitähän nyt tapahtuu ja ilmaantuu hänkin kupille.


Poikakissasta tuli Majuri. Annoin junioripojan perheineen valita hänelle nimen. Pikku Ruusunnuppuni oli ehdottanut 'possua' ja siksi hän kutsui usein nytkin tuota poikaa. Ehkä Majuri, minkä nimen isänsä sitten valitsi, on pikkuisen vaikea vielä lausua ja muistaa. Macho-miehenalulle nimi voi olla hyvinkin osuva. Kyllähän hän selvästi osoittaa leikeissä kuka on johtaja, kuka saa saaliin ja kuka sen omistaa. Samalla hän on tuollainen mietteliäs ja pohtiva, kuten sotahommissakin nimitys annetaan osaavalle, viisaalle ja harkitsevalle tyypille, joka on ottanut rohkeasti paikkansa taisteluissa. Näin ymmärtäisin. Ja eiköhän tuossa nenänpäässä ole majurin merkkiin liittyvä nuolikin?

Jotenkin minäkin tunnen itseni reissumieheksi, ainakin henkisesti, kuten Tapio Rautavaara kissoinensa. Lempilaulujani!

lauantai 2. kesäkuuta 2012

Suuri metsästäjä!

Vanhoista baljettitilkunpalasista solmittu nauha osottautui poikakissan suureeksi metsästyssaaliiksi. Siinähän kimalsi kymmeniä vilkkuvia silmiäkin.


Machoileva poikakissa hyökkäsi nauhan kimppuun niin tosissaan, että sähinä vain kuului.
Hän pyrki viemään suurta saalista turvaan, kun sisarensa huomasi jännittävän saaliin myös. Kamala minkä murinan veli silloin päästi.
Siitä seurasi totinen kamppailu. Siskokin halusi osan saaliista, mutta veli ei antanut periksi.

Mrrr....Tämä on minun!
Lopulta sisar antoi periksi ja saalista lähdettiin viemään omaan paikkaan.

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Machon merkkejä

Vaikka taloon tulopäivänä harmaa tyttökissa näyttikin rohkeutensa ja vilkkautensa, seuraavana päivänä näytti poikakissa machoutensa.

Kissat saivat mukavan leikkikalun. Sen omisti heti poika!

Nyt tarttui poikakissa siihen hyvin omistavaisesti ja tyttö jäi taustalle.

Taitaa sisko tuntea veljensä luonteen.

Siskon teki kuitenkin mieli leikkiin mukaan.

Mutta ''ärgh" poika otti heti tilan haltuun. Tämä on MINUN!

Sekään ei tyydyttänyt veljeä, kun sisko sai omansa paperitötterön.

Mutta pian unohtuvat erimielisyydet. Yhdessä on turvallisempi tutkia ympäristöä.