Voi katin ronttia!!

Ei tuo Majuri ihan tyhmä taida ollakaan.

Vaikka kyllä minua ketuttaa. Sallin kissojen olla viime yönkin sisällä, samassa sängyssä, Majuri jalkopäässä ja Ruusa korvan vieressä. Nukuttiin hyvin... siihen asti, kun jokin kamala tulla rymähti vatsani päälle. Ja kun käänsin kylkeä, se joku kamala tuli uudestaan. Ihan kuin olisi penkiltä vauhtia ottanut. Majurin ketale herättää minut yleensä aina viiden ja kuuden välillä. Tahtoo ulos. 

Tosi on, että yleensä herään sen naukaisuun. Mutta auta armias, jos en siihen herää, saan tuta.

Nyt mietin, nakkaanko molemmat ulos. Eivät tykkää. Kun näkevät puuhani, livahtavat jopa sängyn alle piiloon. Tosin nytkin on pakkasta.

Toinen juttu, josta huomasin, että ei se peto vie ole tyhmä tuo Majuri. Naapurin rouva tuli motkottamaan, että Majuri vei lintulaudalta jo toisen oravan. Puhui suoraan Majurille. Olisittepa nähneet, kuinka Majuri hätääntyi. Niska matalana ja häntä koipien välissä se kiiruhti ovelle, ja kun ovia ei heti avattu, se kiersi huonetta kuin pelastusta hakeakseen. Naapurin rouvaa nauratti, että kyllä poika tietää mitä hän puhuu. Todella. 

Kissalle pitää puhua. Otin kollini syliin ja yritin selittää, että ei oravia saa pyytää. Majuri kyllä kuuli sen, mutta kyllä oli niska limassa ja korvet luimussa, ei silmiin katsellut. 

Oppiko jotakin? Luulen, että voimakkaampi on se vaisto, millä kissa pyytää.

Niinhän siinä käy. En raski niitä ulos nakata...

Luuleeko tuo ihminen tosiaan, että kissa olisi typerä?

Mitähän Majuri nyt sanosi tähän?